Kategoria: Luemme Raamattua

Rukous yhdessä ja toinen toistemme sekä esirukous laajemminkin ovat tärkeitä, Jumalan mielen mukaisia asioita. Paavali kehottaa ja kutsuu meitäkin rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta. Ehkäpä tuo sana kaikkien voi tuntua liian epämääräiseltä ja isolta? Ehkä voimme jakaa rukousaiheita helpommin hahmotettaviin osiin?

 

Saamme yhdessä jatkaa rukousta Puhalaisten puolesta, kun he suuntaavat elokuussa takaisin Ateenaan. Meidän keskuuteemme tulleet maahanmuuttajat ovat meille tärkeä rukousaihe. Että he juurtuisivat Jeesukseen ja löytäisivät myös suomalaisia, ikäisiään uskovia ystäviä. Ja että heidän kauttaan usko Jeesukseen leviäisi heidän kotimaihinsakin. Että niissäkin maissa Jumalan valtakunta valtaisi alaa. Jatketaan rukousta toinen toistemme puolesta. Rukoillaan myös, että KohtaamisPaikka voisi olla sellainen seurakuntaperhe, jollaiseksi Jumala on meitä kutsunut. Että täyttäisimme oman paikkamme seurakuntien verkostossa. Siunataan Viitasalojen perhettä heidän valmistautuessaan tulemaan KohtaamisPaikkaan ja Jyväskylään. Sinulla on varmaan omat tärkeät ihmiset, joiden puolesta jatkat rukousta! Oma perhe. Sukulaiset. Naapurit. Työkaverit. Opiskelukaverit…..

 

Meitä kutsutaan esirukoukseen myös kaikkien valtaa käyttävien ja lakeja säätävien, meidän yhteisistä asioista päättävien puolesta: presidentin ja pääministerin, hallituksen ja kaikkien kansanedustajien. Rukoillaan heille viisautta, keskinäistä kunnioitusta, nöyryyttä ja halua kysyä myös Jumalan johdatusta päätöksiä tehdessään. 

 

Ukrainan tilanteessa tarvitaan edelleen rukousta. Sodan pitkittyessä rukous helposti hiipuu. Jatketaan rukousta, että sota pian voisi loppua ja oikeudenmukainen rauha vakiintuisi tuollekin alueelle. Maailmassa on lukuisia kriisejä, joihin voimme rukoilla Isä meidän rukoukseen liittyen: ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi…”

 

”….jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1 Tim 2:2-4)

Tämänkin Timoteukselle suunnatun kirjeensä Paavali aloittaa tutuilla toivotuksilla – kuten jo eilen oli puhetta. Armo. Laupeus. rauha. Nämä vallitkoon meidänkin päiväämme tänäänkin.

 

Paavali kirjoittaa omasta elämästään ja kokemuksestaan. Jeesuksen armo on ollut häntä kohtaan yltäkylläinen, ylenpalttinen. Suurempi kuin hänen tekemänsä rikkomukset.

Jeesus on ollut häntä kohtaan kärsivällinen, kohdannut hänet ja kutsunut palvelukseensa. Jeesus on saanut aikaan uskoa ja rakkautta hänen elämässään. Omaa elämääni miettiessäni voin samaistua tähän Paavalin kokemukseen. Jeesus on suurempi kuin syyllisyyteni tai elämässä kohtaamani vaikeudet. Hän antaa anteeksi. Hän kestää ja hän kantaa. Jeesukseen voin luottaa. Tätä Jeesusta kannattaa suositella kaikille. 

 

  ”…minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.” (Ps 23:5,6) ”…minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh 10:10) 

 

Paavali sekä aloittaa että lopettaa tämänkin kirjeensä armon ja rauhan toivotuksiin. Helposti ohitan nämä tutut ja kuluneen oloiset aloitukset ja lopetukset sen kummemmin pysähtymättä. Armoa ja rauhaa. Rauhaa ja armoa. Mutta onko nämä toivotukset kuitenkaan pelkkää smalltalkia? 

 

Ovatkin tärkeitä asioita, koska Paavali niin usein näitä toivottaa. ”Itse rauhan Herra suokoon teille rauhan, aina ja kaikin tavoin. Herra olkoon teidän kaikkien kanssa. Minä, Paavali, kirjoitan tähän tervehdyksen omakätisesti. Näin minä kirjoitan, ja tämä on tuntomerkkinä jokaisessa kirjeessäni. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa.” (2 Tess 3:16-18)

 

Jeesus on rauhan ja armon Jumala. Hän haluaa tuoda elämäni rauhattomuuksiin oman rauhansa. Pelkoni, epävarmuuteni, turvattomuuteni tilalle Hän haluaa antaa oman rauhansa. Missä asiassa tarvitsen tänään rauhaa? ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14:27)

Missä asioissa tai tilanteissa tarvitsen armoa tänään? Olenko itse itselleni armottomampi kuin mitä Jeesus on minulle? Armon varassa voin nähdä itseni oikean kokoisena. Keskeneräisenä, monin tavoin vajaana, ja samalla rakkaana ja hyväksyttynä. Anteeksi saaneena. Ja samaa armoa on myös Pyhän Hengen tarjoama apu, Hän antaa voimansa tähänkin päivään ja muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisuuteen.