Kategoria: Luemme Raamattua

Lopunaikojen teema jatkuu. Tätä lukua lukiessani mietin, ettei meille ole luvattu tässä maailmassa helppoa tulevaisuutta. Jeesusta ja hänen seuraajiaan vastustetaan ja tullaan vastustamaan. Tämä kuuluu jotenkin Jumalan suunnitelmaan, tai ainakin hän sen sallii. Jumalan ilmoittamaa totuutta halutaan kyseenalaistaa ja horjuttaa hänen kuninkuuttaan. ”Onko Jumala todella sanonut?” kuuluu monesta suunnasta nykyäänkin. (1 Moos 3:1) Meidän on siis hyvä tuntea raamattumme ja sen ilmoittama totuus ja elää seurakuntayhteydessä. Juurtua Jeesukseen ja kasvaa hänen tuntemisessaan. (2 Tess 2:15)

 

Kaiken myllerryksen ja hämmennyksen keskellä on hyvä muistaa, että vastustaja – vaikka näyttäisikin olevan voimallinen – on Jeesuksen rinnalla kevyt ja köykäinen. Jeesus surmaa vastustajan yhdellä suunsa puhalluksella. (2 Tess 2:8) Jeesus ja vastustaja painivat ihan eri sarjoissa, he eivät ole tasavertaisia. Jeesuksen valta ja voima on niin paljon suurempi kuin vastustajan, ettei niitä voi edes mitenkään vertailla. Olemme voittajan joukoissa ja voimme luottaa siihen, ettei kukaan voi riistää meitä Isän kädestä. (Joh 10: 27-30) Meidän ei siis tarvitse olla peloissamme, vaikka ympärillämme kuohuukin monella tasolla.

 

”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes 54:10)

 

Toisessa kirjeessään tessalonikalaisille Paavali jatkaa Herran päivä teemasta. Luin, että Tessalonikissa odotettiin Herran paluuta vähän liiankin innokkaasti, osa porukasta oli lopettanut työnsä ja nyt Paavali halusi ohjata seurakuntaa raittiimpaan Jeesuksen paluun odotukseen.

 

Päivän luvusta löytyy odotusajalle vinkkejä, hyviä ihan jokaiseen arkipäivään. Uskon ja rakkauden kasvaminen. Eilisessä luvussa Paavali kirjoitti uskon ja rakkauden haarniskasta, johon kuului kypäränä pelastuksen toivo. (1 Tess 5:8 ) Saamme siis pukeutua uskoon ja rakkauteen ja toivoon! (2 Tess 1:3) Kestäväisyys vaikeuksissa on tärkeä ominaisuus.  Me jokainen joudumme kohtaamaan erilaisia haasteita elämässämme. Pyhä Henki haluaa kasvattaa meissä kestäväisyyttä ja kärsivällisyyttä. (2 Tess 1:4) Luottaminen Jumalan oikeudenmukaisuuteen, ettei tarvitse itse lähteä tuomaroimaan, vapauttaa. (2 Tess 1:6) Rukous toinen toistemme kanssa ja toinen toistemme puolesta. Tätä rukousväylää saamme hyödyntää. (2 Tess 1:11) Hyvän tekeminen, toisten auttaminen. Kuka tänään tarvitseekaan apua? Ja kaikessa tässä Jeesuksen nimi tulee kirkastetuksi, voimme tuottaa elämällämme kunniaa Jeesukselle. (2 Tess 1:12)

Jeesuksen paluu on tosiasia, joka tulee tapahtumaan joku päivä. Tarkkaa ajankohtaa emme tiedä, eikä tiedä Jeesuskaan. Yksin Isä tietää. Meitä kutsutaan olemaan valmiina tähän. Mitä kaikkea valmiina oleminen, valvominen voisi ollakaan? Jeesukseen turvaaminen omana Vapahtaja on se juttu. Hänessä meillä on anteeksiantamus ja Hän on tie Isän luokse. Voin elää jokaisen päivän ja nukkua jokaisen yöni luottaen Jeesukseen.

 

Psalmi 139 kertoo mielestäni hyvin siitä turvallisuudesta, mikä meillä Jeesuksen seuraajina on. Hän on luonut meistä jokaisen, Hän tietää jokaisen ajatuksen ja sanan, näkee jokaisen askeleen. Emme pääse pois Hänen huomiostaan. Daavid kysyy:”Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?” Ja lopulta hän päätyy toteamaan: ”Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.” Jeesuksen kanssa voimme elää täysillä jokaisen meille annetun päivän ja voimme turvallisesti liittyä myös Daavidin rukoukseen psalmin lopussa:”Tutki minua, Jumala,katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps 139:23,24)