Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 15

Room. 5

Uskoessamme Jeesukseen Jumala vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta meissä monia asioita. Näitä ovat rauha, ilo ja toivo. Sanalla rauha on Raamatun kielissä laaja merkitys. Se merkitsee kaikenlaista hyvää ihmisen elämässä. Rauha liittyy myös suhteeseen Jumalan kanssa, jae 5:1. Tiedän löytäneeni Jeesuksessa sen, mitä sisimpäni kaipaa.

Kuulin joskus, että Ut:n kreikan kielessä sanan rauha taustalla on kuva rispaantuneesta ja katkenneesta köydestä, joka solmitaan uudelleen yhtenäiseksi. Tämä on upea kuva siitä, mitä Pyhä Henki tekee meissä. Vaikka ahdingot kuuluvat elämäämme, niin niidenkin keskellä meillä on vahva tietoisuus siitä, että Jeesus on kanssamme, jae 5:3.

Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen, jae 5:5. Pyhä Henki tekee uskosta Jeesukseen henkilökohtaisen. Uskossa ei ole kyse vain tietämisestä, vaan siihen liittyy myös kokemus Jumalasta. Silloin kun perustamme uskomme Raamatun lupauksiin ja koemme Jeesuksen läheisyyttä, niin uskomme lepää lujalla pohjalla.

Mika

Ps. 14

Room. 4

Abrahamin elämä on Raamatussa keskeinen. Hän sai Jumalalta lupauksen, johon kuului kolme asiaa: oma maa, suuri kansa ja siunaus, joka kuuluu kaikille maailman kansoille, 1 Moos 12:1-2. Abraham oli juutalaisen kansan esi-isä. Paavali kirjoitti tässä luvussa juutalaiskristityille siitä, miten Jumala mielistyi ja hyväksyi Abrahamin tämän uskon takia. Vaikka Abraham oli monella tavalla esikuva juutalaiselle kansalle, niin hänenkin suhteensa Jumalaan perustui Jumalan lahjaan, armoon ja uskoon. 

Paavali viittaa tässäkin luvussa Psalmien kirjaan. Daavid sanoi näin: “Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.” Psalmi 32:1-2. Daavid oli yksi Vt:n suurista hahmoista. Hänkin sai osakseen anteeksiannon ja Jumalan hyväksynnän yksin armosta ja lahjana. 

Paavalin teksti vaatii paneutumista, jotta se alkaa avautua. Hän jatkaa Abrahamin ja Daavidin esimerkkien jälkeen siihen, että Jumala katsoo vanhurskaaksi (Jumalalle kelpaavaksi) niin pakanat kuin juutalaiset samalla perusteella. Kaikki ovat samassa asemassa. Meille tämä ajatus tuntuu aika selkeältä, mutta Paavalin aikaan kysymys ei ollut niin selkeä. Paavali kävi tiukkaa vääntöä tässä asiassa, jotta olisi ymmärretty kaikkien tarvitsevan Jeesusta ja anteeksiantoa. 

Mika

Ps. 13

Room. 3

 

Jakeet 21-26 kiteyttävät ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusasioita. Kaikki ovat tehneet syntiä, olemme osallisia syntiinlankeemuksesta. Paavali viittaa lukuohjelmassamme huomenna olevaan Psalmiin 14. Jumalan ja ihmisen välillä on kuilu. Jumala hyväksyy ihmisen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta. Juutalaiset ja pakanat ovat samassa asemassa, kaikki pelastuvat armosta ja uskosta Jeesukseen. 

Roomalaiskirje on Paavalin tärkein kirje, siinä painottuu opillinen puoli. Monet sanat vaativat miettimistä, että ne pystyy ymmärrettävästi selittämään sellaiselle, jolle ne ovat vieraampia käsitteitä. Olen oppinut ja tottunut kiteyttämään perusasiat neljään kohtaan. Ensinnäkin Jumala rakastaa meitä ja on luonut kaiken. Toinen näkökulma on se, että syntiinlankeemus erotti ihmisen Jumalasta. Jumalan ratkaisu tähän oli se, että Hän lähetti Poikansa tähän maailmaan. Jeesus syntyi ihmiseksi, kuoli syntiemme tähden ja nousi kuolleista. Neljäs näkökulma liittyy uskoon. Kun uskon syntyy sisimmässäni ja turvaudun Jeesukseen, niin minusta tulee Jumalan lapsi. 

Näin olen yrittänyt selittää myös maahanmuuttajille uskon syntymistä. Olen huomannut, että tässä auttaa se, jos ihminen saa kokemuksen Jeesuksesta. Kerran eräs maahanmuuttaja pyysi rukousta halvaantuneen isänsä puolesta. Ihme tapahtui ja hänen isänsä nousi pian tämän jälkeen sängystä omassa maassaan. Ystävämme totesi tämän jälkeen, että nyt hän tietää Jeesuksen olevan kaikista voimakkain. Hänestä tuli kristitty ja hän on sitä edelleen. Tarvitaan Raamatun selittämistä ja rukousta, Jeesuksen kohtaamista.

Mika