Kategoria: Luemme Raamattua

Aam. 8

Hepr. 6

Tämän päivän luvussa on sekä varoituksen että lupauksen sanoja. Jakeissa neljä ja viisi tulee ilmi, että ihminen voi kieltää Jeesuksen, vaikka on aiemmin turvannut Häneen. Oma ymmärrykseni on, että Jeesus pitää omistaan kiinni. Hän on uskollinen ja ottaa tykönsä jokaisen Hänen puoleensa kääntyvän. 

Mutta samalla on todettava, että Hän kunnioittaa meidän valintojamme. Jos tietoisesti ja päättäväisesti sanoudumme Hänestä irti, niin Hän ei väkisin pidä meitä yhteydessään. Lankeemus ja luopumus ovat eri asioita. Jokainen meistä lankeaa syntiin ja tarvitsemme päivittäistä anteeksiantoa. Luopumus on jotain muuta, valinta luopua Jeesuksesta. 

Luku jatkuu rohkaisulla, jonka Abrahamin elämä sisältää. Abraham luotti Jumalan lupaukseen, vaikka lupaus omasta pojasta kävi toteen inhimillisesti katsoen kovin myöhään. Ei kuitenkaan liian myöhään, vaan juuri Jumalan suunnitelman mukaan. 

Meillä on Jumalan lupaukset Raamatussa. Jeesus on kanssamme jo nyt Pyhän Hengen kautta. Tarvitsemme yhteyttä toisiimme, että säilytämme uskomme elämän kaikissa vaiheissa. 

Mika

Aam. 7

Hepr. 5

Tässä luvussa kuvataan Jeesuksen rukousta Getsemanessa ennen ristinkuolemaa. Hänen sanotaan rukoilleen ääneen itkien ja suostuneensa lopulta Isän tahtoon. 

Raamatussa on monia tärkeitä rukoustilanteita, joista riittää meille opittavaa. Hanna rukoili itkien pettymystään ja epätoivoaan, 1 Sam 1. Hänen kohdallaan rukousvastaus tuli ihmeellisellä tavalla ja Samuel syntyi. Jeesuksen rukousvastaus oli suostuminen Isän tahtoon. Se merkitsi kärsimystä ja kuolemista ristillä. Jeesus toi esiin useasti sen, että Hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän tai tahtovan. 

Minulla on sellainen tuntuma, että suurin rukousvastaus on usein omallakin kohdalla ollut vakuuttuminen siitä, että Jeesus on kanssani tässäkin asiassa tai tilanteessa. Huomaan usein rukoilevani niin itselle kuin toisille sen huomaamista, että Jeesus on mukana ja tuntee tilanteemme. Kun huomaamme näitä merkkejä, niin kestämme vaikeinakin aikoina paremmin. 

Isä meidän rukouksessa on kootusti juuri tämän päivän tekstiin liittyvä  rukous: tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi. 

Mika

Aam. 6

Hepr. 4

Heprealaiskirje selittää Vt:a Jeesuksen kautta. Israelilaiset näkivät Jumalan valtavia ihmeitä lähtiessään Egyptin orjuudesta. Lopulta vain Joosua ja Kaleb saivat Egyptistä lähteneistä päästä luvattuun maahan, sillä kansa ei uskonut Jumalan auttavan heitä maan haltuunotossa, 4 Moos 13-14. Kansan uskottomuus Jumalaa kohtaan tuli itse asiassa ilmi monella tavalla erämaavaelluksen vuosina. Israelin kansan historia on meille muistutus siitä, että Jeesuksen seuraamisessa tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Luvattu maa, taivas, on vielä edessä. Ajatus edessä olevasta juhlasta sykähdyttää, mutta vielä ei ole sen aika.

Jae 12 on eräänlainen motto koko kirjeeseen: “Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.” 

Luvun loppuosa sisältää tärkeitä lupauksia alkuosan kehotuksien jälkeen. Jeesus ymmärtää meitä, sillä Hän on elänyt ihmisenä maailmassa ja Häntä on koeteltu kaikessa samalla tavalla kuin meitäkin koetellaan. Jeesus tosin ei langennut syntiin. Voimme astua rohkeasti armon valtaistuimen eteen. Tässä on jälleen taustana kuva Vt:n puolelta. Sana rohkeasti on kreikan kielessä sana, joka muodostuu kahdesta sanasta: puhua kaikki. Jeesukselle voin puhua kaikki. Upea lupaus siitä, miten Jeesus tuntee meidät ja haluaa kuulla mielessämme pyörivät ajatukset.

Mika