Heprealaiskirje selittää Vt:a Jeesuksen kautta. Israelilaiset näkivät Jumalan valtavia ihmeitä lähtiessään Egyptin orjuudesta. Lopulta vain Joosua ja Kaleb saivat Egyptistä lähteneistä päästä luvattuun maahan, sillä kansa ei uskonut Jumalan auttavan heitä maan haltuunotossa, 4 Moos 13-14. Kansan uskottomuus Jumalaa kohtaan tuli itse asiassa ilmi monella tavalla erämaavaelluksen vuosina. Israelin kansan historia on meille muistutus siitä, että Jeesuksen seuraamisessa tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Luvattu maa, taivas, on vielä edessä. Ajatus edessä olevasta juhlasta sykähdyttää, mutta vielä ei ole sen aika.
Jae 12 on eräänlainen motto koko kirjeeseen: “Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.”
Luvun loppuosa sisältää tärkeitä lupauksia alkuosan kehotuksien jälkeen. Jeesus ymmärtää meitä, sillä Hän on elänyt ihmisenä maailmassa ja Häntä on koeteltu kaikessa samalla tavalla kuin meitäkin koetellaan. Jeesus tosin ei langennut syntiin. Voimme astua rohkeasti armon valtaistuimen eteen. Tässä on jälleen taustana kuva Vt:n puolelta. Sana rohkeasti on kreikan kielessä sana, joka muodostuu kahdesta sanasta: puhua kaikki. Jeesukselle voin puhua kaikki. Upea lupaus siitä, miten Jeesus tuntee meidät ja haluaa kuulla mielessämme pyörivät ajatukset.
Mika