Kategoria: Luemme Raamattua

Tämänkin Timoteukselle suunnatun kirjeensä Paavali aloittaa tutuilla toivotuksilla – kuten jo eilen oli puhetta. Armo. Laupeus. rauha. Nämä vallitkoon meidänkin päiväämme tänäänkin.

 

Paavali kirjoittaa omasta elämästään ja kokemuksestaan. Jeesuksen armo on ollut häntä kohtaan yltäkylläinen, ylenpalttinen. Suurempi kuin hänen tekemänsä rikkomukset.

Jeesus on ollut häntä kohtaan kärsivällinen, kohdannut hänet ja kutsunut palvelukseensa. Jeesus on saanut aikaan uskoa ja rakkautta hänen elämässään. Omaa elämääni miettiessäni voin samaistua tähän Paavalin kokemukseen. Jeesus on suurempi kuin syyllisyyteni tai elämässä kohtaamani vaikeudet. Hän antaa anteeksi. Hän kestää ja hän kantaa. Jeesukseen voin luottaa. Tätä Jeesusta kannattaa suositella kaikille. 

 

  ”…minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.” (Ps 23:5,6) ”…minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh 10:10) 

 

Paavali sekä aloittaa että lopettaa tämänkin kirjeensä armon ja rauhan toivotuksiin. Helposti ohitan nämä tutut ja kuluneen oloiset aloitukset ja lopetukset sen kummemmin pysähtymättä. Armoa ja rauhaa. Rauhaa ja armoa. Mutta onko nämä toivotukset kuitenkaan pelkkää smalltalkia? 

 

Ovatkin tärkeitä asioita, koska Paavali niin usein näitä toivottaa. ”Itse rauhan Herra suokoon teille rauhan, aina ja kaikin tavoin. Herra olkoon teidän kaikkien kanssa. Minä, Paavali, kirjoitan tähän tervehdyksen omakätisesti. Näin minä kirjoitan, ja tämä on tuntomerkkinä jokaisessa kirjeessäni. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa.” (2 Tess 3:16-18)

 

Jeesus on rauhan ja armon Jumala. Hän haluaa tuoda elämäni rauhattomuuksiin oman rauhansa. Pelkoni, epävarmuuteni, turvattomuuteni tilalle Hän haluaa antaa oman rauhansa. Missä asiassa tarvitsen tänään rauhaa? ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh 14:27)

Missä asioissa tai tilanteissa tarvitsen armoa tänään? Olenko itse itselleni armottomampi kuin mitä Jeesus on minulle? Armon varassa voin nähdä itseni oikean kokoisena. Keskeneräisenä, monin tavoin vajaana, ja samalla rakkaana ja hyväksyttynä. Anteeksi saaneena. Ja samaa armoa on myös Pyhän Hengen tarjoama apu, Hän antaa voimansa tähänkin päivään ja muuttaa meitä Jeesuksen kaltaisuuteen.

 

Lopunaikojen teema jatkuu. Tätä lukua lukiessani mietin, ettei meille ole luvattu tässä maailmassa helppoa tulevaisuutta. Jeesusta ja hänen seuraajiaan vastustetaan ja tullaan vastustamaan. Tämä kuuluu jotenkin Jumalan suunnitelmaan, tai ainakin hän sen sallii. Jumalan ilmoittamaa totuutta halutaan kyseenalaistaa ja horjuttaa hänen kuninkuuttaan. ”Onko Jumala todella sanonut?” kuuluu monesta suunnasta nykyäänkin. (1 Moos 3:1) Meidän on siis hyvä tuntea raamattumme ja sen ilmoittama totuus ja elää seurakuntayhteydessä. Juurtua Jeesukseen ja kasvaa hänen tuntemisessaan. (2 Tess 2:15)

 

Kaiken myllerryksen ja hämmennyksen keskellä on hyvä muistaa, että vastustaja – vaikka näyttäisikin olevan voimallinen – on Jeesuksen rinnalla kevyt ja köykäinen. Jeesus surmaa vastustajan yhdellä suunsa puhalluksella. (2 Tess 2:8) Jeesus ja vastustaja painivat ihan eri sarjoissa, he eivät ole tasavertaisia. Jeesuksen valta ja voima on niin paljon suurempi kuin vastustajan, ettei niitä voi edes mitenkään vertailla. Olemme voittajan joukoissa ja voimme luottaa siihen, ettei kukaan voi riistää meitä Isän kädestä. (Joh 10: 27-30) Meidän ei siis tarvitse olla peloissamme, vaikka ympärillämme kuohuukin monella tasolla.

 

”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes 54:10)