Ps. 53, Luuk. 3

Ps. 53

Luuk. 3

Johannes Kastajan ja ihmisten kohtaamisissa keskustellaan yllättävän ajankohtaisista asioista (Luuk. 3:11-14, 19-20): yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen toteutumisesta sekä herkkähipiäisistä hallitsijoista, jotka eivät siedä pienintäkään arvostelua. Voisi ehkä sanoa, ettei mikään näytä muuttuneen 2000 vuodessa.

Tätä pohtiessani alkoi mielessäni soida Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulu ”Uskomme tulevaisuuteen”. Siinä mm. lauletaan (toinen säkeistö): ”Rauhaa ei synny ihmisvoimin. Ei lopu väkivaltaisuus. Veli veljeään lyö. Rikkaat ravinnon syö. Siksi toivomme on Luoja muuttumaton.”

Lyhyeen säkeistöön on kiteytetty paljon asiaa. Me ihmiset tarvitsemme sotkujemme selvittämiseen ja ongelmien ratkaisemiseen kolmiyhteisen Jumalan apua. Mikään ei muutu, ellei sydän muutu. Jeesus haluaisi sen joka päivä valloittaa ja tehdä muuttavaa työtään kaikissa ihmisissä. Ovatko sydämemme avoimia?

Pekka

Ps. 52, Luuk. 2

Ps. 52

Luuk. 2

Päivän evankeliumitekstin mukaan Hanna oli jo hyvin iäkäs (jakeet 36-37). Simeonin ikää ei pysty suoraan tekstistä päättelemään, mutta hyvin todennäköisesti hänkin oli iäkäs. Hannasta kerrotaan, että hän oli naisprofeetta ja että ”hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen” (jae 37). Simeon taas tuli temppeliin Hengen johdatuksesta (jae 27). Simeonista saamme tietää, että ”oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies” (jae 25) ja että ”Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun” (jae 26). Enempää hänen taustoistaan ei kerrota.

Olisi mielenkiintoista tietää, milloin Simeon sai Pyhän Hengen kautta ilmoituksen, että hän saa nähdä Herran Voidellun ennen kuolemaansa. Kuinka monta vuotta hänen täytyi odottaa? Miten Herra valmisteli häntä tähän tehtävään? Hannan osalta epäselväksi jää, oliko Jumala puhunut hänelle jotakin etukäteen. Tekstin perusteella syntyy vaikutelma, että hän ns. tupsahti paikalle juuri oikealla hetkellä (jae 38). Viiden ihmisen polut kohtasivat ihmeellisellä tavalla Jumalan johdatuksessa.

Monesti puhutaan ns. valmistautumisen ajasta. Monet Raamatun henkilöt saivat odottaa monia vuosia valmistautuessaan tehtävään, jonka Jumala oli heille varannut (esimerkiksi Joosef, Daavid ja Paavali). Joskus voi olla, että Jumala puhuu asioista jo hyvissä ajoin etukäteen. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että asiat tapahtuisivat tässä ja nyt. Sen sijaan kysytään lujuutta ja luottamusta siihen, että Jumala toteuttaa sanansa ajallaan. Meidän tehtävämme on olla uskollisia sillä paikalla ja niissä tehtävissä, joita meillä on, ja samalla valmistautua siihen, mihin Jumala kutsuu.

Pekka

Ps. 51, Luuk. 1

Ps. 51

Luuk. 1

Kreikkalainen lääkäri Luukas kirjoitti evankeliuminsa noin vuonna 60 jKr. Hän oli pakanakristitty ja tiettävästi Uuden testamentin kirjoittajista ainoa ei-juutalainen. Luukas ja Paavali olivat hyviä ystäviä, ja Luukas oli mukana monilla Paavalin matkoilla. Evankeliuminsa alussa hän kuvaa, miten hän on evankeliuminsa laatinut. Hän haluaa vakuuttaa Teofiloksen siitä, että kyse on luotettavista asioista ja luotettavasta opetuksesta (Sana elämään -kommentaariraamattu 2018, 2032).

Sana elämään -kommentaariraamattu luonnehtii Luukkaan evankeliumia edelleen seuraavasti:

    • Se on kaikista evankeliumeista kattavin.
    • Sanasto ja kirjoitustyyli kertovat Luukkaan koulutuksesta (mm. sairaudet ja niiden diagnoosit).
    • ”Luukas painottaa rukouksen merkitystä, ihmeitä ja enkeleitä sekä Jeesuksen suhtautumista ihmisiin.”
    • ”Suurinta osaa jakeista 9:51-18:35 ei löydy muista evankeliumeista.”

Luukkaan evankeliumin ensimmäinen luku on jotenkin mykistävä. Voi vain kuvitella, mitä  kaikkea Sakariaan ja Elisabetin sekä Marian mielessä on liikkunut näiden tapahtumien aikana. Marian ja Sakariaan kiitosvirret ainakin tuntuvat heijastavan ihmettä, kiitosta ja ylistystä siitä, mitä Jumala on tehnyt ja tekee.

Mistä voisimme itse kukin tänään olla kiitollisia? Mistä voisimme antaa kiitoksen, kunnian ja ylityksen Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle?

Pekka