Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kun. 20

2. Kor. 13

Paavali viittaa (2. Kor. 13:1) Jeesukseen (Matt. 18:6), joka puolestaan viittasi Mooseksen sanoihin (5. Moos. 19:15): ”Jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla.” Tämä on tärkeä periaate hengellisesti ja ihan arkisen elämänkin kannalta, koska ihmisen luontoon näyttää kuuluvan se, että kovin helposti uskomme ns. ensimmäisen version asioista. Käsityksemme asiasta saattaa kuitenkin todennäköisesti muuttua, kun kuulemme toisen ja jopa kolmannenkin version. Asiat eivät monesti ole niin yksinkertaisia kuin ne aluksi näyttävät olevan, minkä vuoksi ei pitäisi kiirehtiä tekemään johtopäätöksiä yksittäisten lausuntojen perusteella.

Hengellisessä mielessä on tärkeää muistaa, että Jumala puhuu yleensä samasta asiasta useamman kerran. Jos siis joku profetoi sinulle, että sinun pitäisi esimerkiksi lähteä lähetystyöhön johonkin suuntaan, niin sen perusteella ei kannata lähteä ostamaan lentolippuja, mikäli asia tulee sinulle ensimmäistä kertaa vastaan. Jumala kyllä on puhunut asiasta aikaisemmin tai puhuu myöhemmin, jos ajatus on Hänestä. Kannattaa siis säilyttää harkinta ja maltti ja odottaa, että Jumala vahvistaa sanansa. Näin asian itse ymmärrän.

Pekka

2. Kun. 19

2. Kor. 12

Kirjoitan tätä aamuyön tunteina, kun yöunet jäivät kovin lyhyiksi. Monenlaiset huolet ja tekemättömät työt painavat mieltä. Yritin kääntää huolia ja murheita rukouksiksi. Ne tulivat kyllä sanoitettua ja vietyä Jumalalle, mutta rauhaa ja unta ne eivät kuitenkaan tuoneet näihin aamuyön tunteihin. Enemmänkin pohdiskelin, onko tämä vain osani, kun olen tällainen masennukseen taipuvainen flegmaattinen melankolikko. Mieleeni nousi ajatus askeesista – elämän pitäisi olla vieläkin yksinkertaisempaa ja niukempaa. En tiedä, auttaisiko se.

Niinpä kun tässä kuitenkin valvon, tartuin Raamattuun kirjoittaakseni tämän raamattukommentin. Herran tutut ja usein siteeratut sanat Paavalille tuntuivat hyvin lohdullisilta (2. Kor. 12:9): ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Millaiset fiilikset sinulla on tänään? Oletko voimiesi tunnossa vai heikkouden syövereissä? Niin tai näin, kyse ei lopulta ole sinusta tai minusta, vaan Jeesuksesta, johon saamme tänäänkin turvautua ja panna toivomme.

Pekka

Tänään raamatunlukuohjelman kommentaattorina vierailee Hanna.

2. Kun. 18

2. Kor. 11

2. Kun. 18
Juudassa ja israelissa poliittiset salamurhat ja kapinat rehottavat valtoimenaan. Juudassa on havaittavissa kuitenkin hieman valoa pimeyden keskellä. Kuninkaaksi tulee nuori Hiskia. Hän edustaa vähemmistöä Juudan kuninkaissa “tehdessään sitä, mikä on oikein Herran silmissä”. Pienenä raamattuknoppina sanottakoon, että ymmärtääkseni 8/20 Juudan kuninkaista toimi tällä tavoin ja 0/20 Israelin kuninkaista.

Hiskia suree kansansa syntejä ja ryhtyy toimiin palauttaakseen sen oikealle tielle. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan helppo tehtävä, nimittäin Juudassa valloillaan oleva epäjumalien palvonta ja synkretismi näytti aivan riistäytyneen käsistä. Mielenkiintoisena esimerkkinä tästä on 2. Kun. 18:4, jossa Hiskia lyö palasiksi Mooseksen tekemän pronssikäärmeen. Pronssikäärme oli aikoinaan Jumalan määräämä pelastuksen ja parantumisen symboli, joka kutsui israelilaisia kääntämään katseet Häntä kohti. Nyt kuitenkin kirjoittaja kertoo, että kansa on alkanut palvoa itse esinettä; pronssikäärmettä.

Sen lisäksi että kansa on kääntynyt palvomaan vieraiden kansojen jumalia, se on siis vääntänyt ja kääntänyt omaan uskoonsa liittyviä asioita päälaelleen. Vaikka jokin näytti viittaavan Israelin Jumalaan, ei se välttämättä ollut Jumalan tahdon mukaista. Onko meidän ajassamme joitakin vastaavia väännöksiä?

Hanna