Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 56

Minusta olisi joskus mielenkiintoista lukea Daavidin elämästä niin, että aina kun päädytään johonkin hänen elämänvaiheeseen, niin luetaan siitä tilanteesta kirjoitettu psalmi. Tämä psalmi kertoo tilanteesta, jossa filistealaiset ottivat Daavidin kiinni. Daavid pelastui silloin tekeytymällä mielipuoleksi. 

Kun ajattelen tuota tilannetta, niin filistealaisilla oli kyllä hyvä syy epäillä Daavidia. Hän asui heidän luonaan myöhemmin pitkiä aikoja, mutta hän ei heille kyllä mikään hyvä ystävä ollut. Sen vuoksi on hieman kulmakarvoja nostattavaa lukea, kuinka hän tässä valittaa, että hänen sanojaan vääristellään. Mutta peloissaan ja yksinäinen hän varmasti oli. Ehkä sellaisessa tilanteessa ihmiseltä on turha odottaa objektivisuutta.

Tässä psalmissa korostuu kaipaus. Daavid puhuu Jumalalle, mutta minulle jäi sellainen tunne, että hän ei oikein koe Hänen läsnäoloaan. Vakuuttuakseen siitä, hän etsii todisteita rukousvastauksista. Hän on ollut voitokas sotapäällikkö, tottahan se on se merkki Jumalan siunauksesta? En ole aivan vakuuttunut tästä logiikasta, mutta ymmärrän, että epätoivon hetkellä pitää tarttua johonkin. Daavidilla ei ollut käytössään Uuden Testamentin lupauksia ja vakuutuksia Jumalan huolenpidosta. Me olemme tässä suhteessa onnellisemmassa asemassa.

Luuk. 6

Tämän luvun jälkeen jää helposti vähän ymmälleen. Kun Jeesus sanoi, että Ihmisen Poika on sapatin herra, niin mitä se lause oikeastaan tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että Jeesuksella on oikeus määritellä sapatti uudelleen? Vai tarkoittaako se sitä, että Jeesuksen seurassa sapatin viettämisellä ei ole väliä? Vai kenties sitä, että Jeesuksen mielestä sapatti on jotain muuta kuin mitä kirjanoppineet ajattelivat. Voisiko se tarkoittaa sitä, että Jeesuksen seura on sapatin todellinen sisältö? Toisissa evankeliumeissa Jeesus sanoo vielä, että ihminen ei ole sapattia varten, vaan sapatti ihmistä varten. Tämä viittaisi siihen, että Jeesus ajatteli sapattia ennen kaikkea Jumalan lahjana. Kirjanoppineille sapatin vietto oli kuuliaisuutta. Sillä erottauduttiin muista kansoista ja myös osoitettiin omaa hurskautta ja sitoutumista Mooseksen lakiin ja liittoon.

Jäin miettimään, että voiko samaa ajatuskulkua soveltaa myös muihin käskyihin. Ovatko nekin oleellisesti Jumalan lahjoja meille? Niiden tehtävä on rikastaa elämää, ei viedä sitä ahtaaseen muottiin. Sapattikäsky ei ole ainoa käsky, jonka noudattamisessa voidaan mennä äärimmäisyyksiin.

Marko

Ps. 55

Mitäpä teemme silloin, kun ystävä pettää tai olemme muuten tukalassa tilanteessa? Tämän psalmin esimerkki kehottaa meitä rukoilemaan ja käymään tilanne läpi Jumalan kanssa. Tässä psalmissa on selkeitä osioita, joissa puretaan pahaa oloa.

Aluksi oma tilanne ja tunteet puretaan Jumalalle juurta jaksaen:

Luuk. 5

Jeesuksen opetuslapset joko kutsuttiin henkilökohtaisesti tai sitten he vain lähtivät seuraamaan Häntä, yleensä jonkin ihmeen tai opetuksen vaikutuksesta. Tässä luvussa kerrotaan Simon Pietarin kutsumisesta. Se vaikuttaa aluksi ihan sattumavaraiselta. Jeesus jostain syystä vain valitsi Pietarin veneen puheensa pitopaikaksi. Se, että Pietari suostui tähän, oli jo sinänsä merkittävää. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli tullut juuri koko yön kestäneeltä tuloksettomalta kalastusmatkalta ja oli varmasti rättiväsynyt. Se, ettei hän vain pyytänyt Jeesusta käyttämään jotain muuta venettä ja lähtenyt kotiin nukkumaan, saattaa olla jo vihje jostakin. 

Varsinainen läpimurto tapahtui sitten vasta puheen jälkeen, kun Jeesus ”maksoi” Simonille veneen vuokrasta suuren kalansaaliin muodossa. Kalastaja tajusi heti, että tällaista ei noin vain tapahdu ja niin Pietarista tuli Jeesuksen seuraaja. 

Leevin kutsuminen oli tähän verrattuna aika mitäänsanomaton tapahtuma. Jeesus vain pyysi häntä mukaansa ja siinä se. Kummassakin tilanteessa on kuitenkin se yhteinen piirre, että tulevat opetuslapset olivat valmiita noudattamaan kyselemättä Jeesuksen pyyntöä. Myöhemmin käy ilmi, että kaikki eivät vastanneet Jeesuksen kutsuun myönteisesti. No, mielessä on lähinnä rikas nuorukainen, mutta joka tapauksessa on selvää, että kutsusta olisi voinut kieltäytyäkin.

En oikein tiedä, miksi nämä asiat puhuttelivat nyt näin. Ehkä alttius tottelemiseen on niin tärkeä osa Jeesuksen seuraamista, että ilman sitä ei oikein pääse edes alkua pidemmälle. Se, mikä tästä kertomuksesta jää piiloon rivien väliin, on tunne. Olen aika varma, että Pietari oli paitsi tietoinen omasta syntisyydestään, myös melkoisen innostunut. Leevi taas oli tottunut olemaan halveksittu ja ehkä yksinäinenkin, mutta nyt hänestä tuli osa jotakin suurempaa. Pietari ja Leevi olivat molemmat valmiita tottelemaan, mutta heillä oli myös tarve löytää jotain uutta.

Marko

Ps. 54

Luuk. 4

Jeesuksen toiminta ja puheet aiheuttivat monenlaisia reaktioita. Hänestä puhuttiin kaikkialla (jae 14), häntä ylistettiin (jae 15), häntä tarkkailtiin (jae 20), häntä kiiteltiin ja ihmeteltiin (jae 22) ja epäiltiin (jae 23). Ihmiset joutuivat raivon valtaan ja olivat valmiita tekemään väkivaltaa häntä kohtaan (jakeet 28-29). Ihmiset olivat hämmästyksissään (jae 32) ja ymmällään (jae 36). Jeesusta pelättiin (jae 34) ja etsittiin (jae 42).

Tilannetta voi pitää erityisenä, koska Jeesus oli aloittanut juuri toimintansa. Hänen tekonsa ja puheensa olivat sellaisia, joita ei ollut aikaisemmin nähty ja kuultu (jakeet 32 ja 36). Siten ihmisten reaktiot olivat ymmärrettäviä. Kaikki, mitä Jeesus teki, oli tarpeellista sen osoittamiseksi, mikä Jeesuksen tehtävä on ja että Jumalan valtakunta on tullut lähelle (jakeet 18-19).

Kristinuskon historiassa on ollut ajanjaksoja ja herätyksiä, jolloin Jumalan valtakunnan todellisuus on jollakin tavoin murtautunut tavallisen, ”normaalin” elämän keskelle. On alkanut tapahtua asioita Jeesuksen nimessä. Voi ehkä sanoa, että silloinkin ihmisten reaktiot ovat olleet samanlaisia kuin Jeesuksen maanpäällisen toiminnan aikana.

Elämmekö nyt ”normaalia” vai erityistä ajanhetkeä? Minusta näyttäisi ja tuntuisi siltä, että viime vuosien myllerrysten keskellä Jumalan valtakunnan todellisuus on alkanut pilkahdella  siellä täällä entistä enemmän. Miten tahansa asiat ovatkaan, voimme edelleen jatkaa rukousta Isä meidän -rukouksen sanoin: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.”

Pekka