Kategoria: Luemme Raamattua

Julkaistu

Jes. 37, Joh. 19

Jes. 37 Joh. 19

Päivän luvun ja eilisenkin luvun äärellä tuli mieleeni tämän hetken uutiset sodanuhkineen. Pelottelu ja uhkailu on ollut käytössä näemmä jo pitkään. 
Assyrian kuningas Sanherib uhkaa Juudaa ja kuningas Hiskiaa. Sanatuojan välityksellä esittää suoria uhkauksia ja yrittää herättää pelkoa ja epäilyksiä, eripuraa ja hajaannusta kansassa ja sen johtajissa. Miten kuningas Hiskia ja muut johtomiehet toimivat tässä tilanteessa? He repäisevät vaatteensa katumuksen merkiksi ja päättävät turvautua Jumalaan. Kuultuaan uhkaukset Hiskia kääntyy profeetta Jesajan puoleen ja kääntyy itsekin suoraan Jumalan puoleen. Jesaja rohkaisee luottamaan Jumalaan, odottamaan häneltä ratkaisua ja apua. Ja luvun lopussa kerrotaankin, miten sitten Sanheribille kävi. Hänet tapettiin. 
 
Tämän luvun äärellä muistutan itseäni esirukouksen tärkeydestä. Kaiken uutistulvan ja maailmanpolitiikan sekavuuden äärellä voin kääyntyä elävän Jumalan puoleen ja pyytää Häntä apuun. Rukoilla päättäjille viisautta, keskinäistä nöyryyttä toinen toisensa kunnioittamista. Pyytää sitä, että Jumalan valtakunta tulisi ilmi tämänkin ajan keskellä. Toisaalta minun ei tarvitse katsoa kuin omaa sisintäni ja sieltäkin löytyy monenlaista kuohuntaa, minkä vuoksi on tarpeen kääntyä Jumalan puoleen. Ehkäpä lopulta muutos alkaa meistä jokaisesta yksilöinä, kun Pyhä Henki saa meidän sisintämme muokata Jeesuksen kaltaisuuteen. Tässäpä kutsua ja haastetta tällekin vuodelle. Herra armahda meitä!
 

Tiina

Julkaistu

Jes. 36, Joh. 18

Jes. 36 Joh. 18

Öljymäen rinteellä Jeesus antautui itse vangitsijoidensa armoille. Hän meni häntä vangitsemaan tulleita miehiä vastaan ja kysyi heiltä, ketä he etsivät. Etsijät vastasivat: ”Jeesusta, sitä nasaretilaista.” Jeesus vastasi: ”Minä se olen.” (Joh. 18:4–5).

Jeesusta etsimään tulleet henkilöt eivät uskoneet Jeesuksen olevan Messias. Tämä käy ilmi siitä, että he kutsuivat Jeesusta nimellä Jeesus Nasaretilainen.  Jeesus vastasi heille ”Minä se olen.” Hän käytti sanoja, joita kukaan juutalainen ei lausunut ääneen, koska pelkäsi lausuvansa Jumalan nimen turhaan. Jeesus ilmaisi sanoillaan, että hän on Messias.

Seuraavissa jakeissa näemme, mitä tapahtui. ”Kun Jeesus sanoi: ”Minä se olen”, kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. (j. 6). Hetkeksi raavaat miehet järkyttyivät ja kaatuivat, mitä ilmeisimmin Jumalan voimasta. Hetkeksi heille paljastui, että Jeesus todella oli Jumala.

Tilanne kesti vain hetken, ilmestys työnnettiin syrjään ja vangitseminen eteni kohtalokkain seurauksin. Kaikki mitä Jeesukselle tapahtui, tapahtui kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan tahdosta.

Rukoillaan, että näitä ”Minä se olen” -oivalluksia ja ilmestyksiä alkaisi tapahtua monille ympärillämme eläville ihmisille ja että ne johtaisivat elämänmuutokseen. Elämän merkitys ja todellinen hyvinvointi syntyvät, kun tunnemme itsemme ja Luojamme. Rukoillaan, että saamme itsekin kokea ja ymmärtää Jeesuksen rakkauden ja voiman yhä uudestaan.

Heli

Julkaistu

Jes. 35, Joh. 17

Jes. 35 Joh. 17

Ikuinen elämä kuulostaa kovin uskonnolliselta ja monelle meille nykyihmiselle vieraalta sanalta. Jos tekisi katugallupin siitä, kuinka moni haluaa iankaikkiseen elämään, moni voisi vastata kieltävästi. Sen sijaan nykyisin puhutaan valtavan paljon hyvästä elämästä, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Tiedämme sen, että kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu niin psyykkisestä, fyysisestä kuin henkisestä/hengellisestä hyvinvoinnista.

Iso osa onnellisuutta ja hyvinvointia on se, koemmeko elämän merkitykselliseksi ja onko elämällämme jatkuvuutta. Mitä merkitsen muille ihmisille; jääkö minusta jälki, kun joskus astun tästä ”elämän huoneesta” pois? Vai unohdetaanko minut kokonaan?

Jeesus sanoi, että ikuinen elämä on sitä, että me tunnemme Isän, ainoan todellisen Jumalan sekä Jeesuksen Kristuksen (Joh. 17:3). Minä kun luulin, että ikuinen elämä on harpun soittelua pilven reunalla, kristallivirtoja ja kultaisia katuja, ja mitä muuta hengellisissä lauluissa ja Ilmestyskirjassa puhutaankaan!

Johanneksen evankeliumi kuvaa ikuista elämää rakastavana suhteena Jumalan kanssa. Rakastettuna oleminen tuo hyvinvointia ja merkitystä elämään.  Saamme jo nyt elää Jeesuksen seurassa.  Elämme siis ikuisen elämän alkueriä.

Ikuisuus tuo elämään jatkuvuutta ja toivon. Jäähyväisrukouksessaan Jeesus oli hyvin lähellä siirtymistä ikuiseen elämään. Voimme joutua kohtaamaan sairautta, kärsimystä ja kuolemaa samoin kuin Jeesus. Iankaikkinen elämä kuitenkin odottaa. Siellä saamme olla vapaita kaikista niistä ongelmista.

Usko ikuisuuteen ei ole luulottelua. Se on looginen seuraus siitä, mitä Jeesukselle tapahtui hänen kuolemansa jälkeen. ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet.” (1. Kor. 15:19–20.)

Heli