Kategoria: Luemme Raamattua

Corneliuksen luona vierailtuaan Pietari joutui Jerusalemissa tekemään selkoa siitä, miksi oli kertonut Jeesuksesta muillekin kuin ympärileikatuille juutalaisille. Kuultuaan Pietarin selityksen kaikki lopulta iloitsivat siitä, että Jumala oli avannut pakanoillekin oven pelastukseen.

 

Jo Aabrahamille Jumala lupasi, että se siunaus, jolla hän Aabrahamia siunaa tulee maailman kaikille kansoille, 1 Moos 12:3. Jeesus itse sanoi Nikodeemuksen kanssa keskustellessaan: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”, Joh 3:14-16.

 

Jeesuksen sovituskuolema koskee siis aivan kaikkia ihmisiä. Meillä – ainakin minulla – on taipumusta mittailla syntejä. Itseni mittaan helposti siivosyntisten joukkoon. Mutta pyhän Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla – siivosyntiset yhdessä julkisyntisten kanssa – anteeksiantamuksen tarpeessa. 

 

Meidän tehtävämme ei ole etukäteen määritellä kenelle kertoa Jeesuksesta ja kenelle ei. Meitä kutsutaan yksinkertaisesti kertomaan Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan kaikille kansoille, jokaiselle ihmiselle niin, että jokainen kuulija voi itse päättää, miten tähän viestiin suhtautuu. 

 

”Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” , Matt 28:18-20

Tänään seurataan Pietarin ja Corneliuksen kohtaamista. Jumala johdatti heitä kumpaakin ihmeellisesti enkelin ja näkyjen kautta. Oli varmaan kyse sen verran tärkeistä ja isoista asioista, että tarvittiin tällaista erikoista rohkaisua, että Pietari uskalsi lähteä Corneliuksen matkaan. 

 

Jumalalla on meidän jokaiselle hyvä suunnitelma, meille paras. Hän toivoo, että me haluaisimme kysyä Hänen suunnitelmaansa. Hän haluaa johdattaa meitä ja hänellä luovuutta ja keinoja riittää. Joskus johdatus on hyvin arkista, pieniä vihjeitä ja vinkkauksia. Joskus johdatusta joutuu kysymään. Joskus tuntuu, ettei oikein saa edes vastausta. Joskus johdatus voi olla selkeää, ihmeellistäkin. Olet varmaan itsekin sen huomannut? 

 

Kerron yhdestä – ehkäpä minulle itselleni hauskimmasta johdatuksesta. Osa teistä on tämän varmaan jo kuullutkin. Elettiin 80-luvun puolta väliä ja asuimme tuolloin Helsingissä. Mika oli valmistumassa teologisesta ja mietimme, minne muuttaisimme. Me halusimme muuttaa Kuopioon. Siinä vaiheessa ei ilmassa ollut sen kummempaa kuin, että Kuopio tuntui kivalta paikalta ja sijaitsi sopivalla kohdalla Suomen karttaa. 

Mikaa pyydettiin KRS:n opiskelijatyöhön ja niinpä menimme keskustelemaan asiasta. Meille ehdotettiin Vaasaa ja Oulua. Palaverin päätteeksi sovittiin, että mennään käymään Oulussa. Lähtiessä Mika vielä sanoi, että olisimme kyllä halunneet Kuopioon! Siinä vaiheessa haastattelija innostui ja kertoi, että hän itse on menossa ensi viikolla Kuopioon, koska sinne oli pyydetty opiskelijatyöntekijää…. Voitte arvata hämmästyksen! Sovimme, että katsotaan tämä Kuopio -kortti ensin. Kotiin palattua eteisen lattialla meitä odotti päivän posti. Lattialla lojui lehti, minkä kannessa oli kuva Kuopion torilta ja siinä luki isolla teksti ”Kuopio kutsuu”. Katsoimme toisiamme hymyillen. Mutta minulle, K-kauppiaan tyttärenä, vielä syvempi merkitys oli sillä, että kyseessä oli K-kaupan Pirkka -lehti. Sydämessä ailahti, että Jeesus tuntee minut tosi tarkkaan. Ja kyllä me sinne Kuopioon muutimme. 

Tämän päivän Apostolien tekojen luvussa kerrottu Saulin kääntyminen on koskettavaa luettavaa. Saulilla oli vahva missio kristittyjen vainoamisessa. Hän oli ollut aitiopaikalla seuraamassa Stefanoksen kivittämistä. Hän oli täynnä vihaa ja murhanhimoa. Mikään selittely tai asioiden todistelu tai väittely ei olisi voinut hänen päätään ja ajatuksiaan kääntää. Muutokseen tarvittiin kohtaaminen. Jeesus itse tuli ja kohtasi Saulin. Kohtaamisen voima oli järkyttävän suuri, se riisui Saulin aseista ja muutti hänet. Tämän kohtaamisen seurauksista saamme mekin nauttia!

 

Ehkäpä olen kertonutkin tämän tapauksen, mutta kerronpa sitten uudestaan. Olimme -90 luvun lopulla Tervonsalmen kesäjuhlilla. Mika oli puhumassa ja minä istuin penkillä perinteisessä kesäjuhlateltassa. Mikan aiheena oli Hesekielin kirjan kohta, missä temppelistä lähti virta, Hes 47. Samaan aikaan tuli pelottavan kova ukonilma jyrinöineen ja rankkasateineen. Kovan jylinän ja kaatosateen äänen yli juuri ja juuri kuului Mikan puhe. Seurasin jännittyneenä, milloin telttaankin tulee kaatamalla vettä. Istuessani katsoin ylös ja huomasin, kuinka teltan tukipuun reiästä tuli vettä tippa silloin toinen tällöin. Ja samaan aikaan ulkona vettä tuli taivaan täydeltä. Koin Jumalan puhuvan minulle tuolloin: ”Hänen suuruutensa ja voimansa on kuin se kaatosade ulkona, mittaamattoman valtava. Ja se, mitä minä ihmisenä pystyn ottamaan vastaan on, tippa silloin toinen tällöin.” 

 

Saul taisi saada ämpärillisen vettä päälleen. Olipa sitten kyse tipasta tai ämpärillisestä niin tarvitsemme näitä kohtaamisia. Tänään rukoilen vanhan laulun sanoin: ”Tulkoonpa hiljaa tai myrskyn lailla, voimaasi tarviin, oi Jumalain!”