Tänään seurataan Pietarin ja Corneliuksen kohtaamista. Jumala johdatti heitä kumpaakin ihmeellisesti enkelin ja näkyjen kautta. Oli varmaan kyse sen verran tärkeistä ja isoista asioista, että tarvittiin tällaista erikoista rohkaisua, että Pietari uskalsi lähteä Corneliuksen matkaan.
Jumalalla on meidän jokaiselle hyvä suunnitelma, meille paras. Hän toivoo, että me haluaisimme kysyä Hänen suunnitelmaansa. Hän haluaa johdattaa meitä ja hänellä luovuutta ja keinoja riittää. Joskus johdatus on hyvin arkista, pieniä vihjeitä ja vinkkauksia. Joskus johdatusta joutuu kysymään. Joskus tuntuu, ettei oikein saa edes vastausta. Joskus johdatus voi olla selkeää, ihmeellistäkin. Olet varmaan itsekin sen huomannut?
Kerron yhdestä – ehkäpä minulle itselleni hauskimmasta johdatuksesta. Osa teistä on tämän varmaan jo kuullutkin. Elettiin 80-luvun puolta väliä ja asuimme tuolloin Helsingissä. Mika oli valmistumassa teologisesta ja mietimme, minne muuttaisimme. Me halusimme muuttaa Kuopioon. Siinä vaiheessa ei ilmassa ollut sen kummempaa kuin, että Kuopio tuntui kivalta paikalta ja sijaitsi sopivalla kohdalla Suomen karttaa.
Mikaa pyydettiin KRS:n opiskelijatyöhön ja niinpä menimme keskustelemaan asiasta. Meille ehdotettiin Vaasaa ja Oulua. Palaverin päätteeksi sovittiin, että mennään käymään Oulussa. Lähtiessä Mika vielä sanoi, että olisimme kyllä halunneet Kuopioon! Siinä vaiheessa haastattelija innostui ja kertoi, että hän itse on menossa ensi viikolla Kuopioon, koska sinne oli pyydetty opiskelijatyöntekijää…. Voitte arvata hämmästyksen! Sovimme, että katsotaan tämä Kuopio -kortti ensin. Kotiin palattua eteisen lattialla meitä odotti päivän posti. Lattialla lojui lehti, minkä kannessa oli kuva Kuopion torilta ja siinä luki isolla teksti ”Kuopio kutsuu”. Katsoimme toisiamme hymyillen. Mutta minulle, K-kauppiaan tyttärenä, vielä syvempi merkitys oli sillä, että kyseessä oli K-kaupan Pirkka -lehti. Sydämessä ailahti, että Jeesus tuntee minut tosi tarkkaan. Ja kyllä me sinne Kuopioon muutimme.
Tiina