Tämän päivän Apostolien tekojen luvussa kerrottu Saulin kääntyminen on koskettavaa luettavaa. Saulilla oli vahva missio kristittyjen vainoamisessa. Hän oli ollut aitiopaikalla seuraamassa Stefanoksen kivittämistä. Hän oli täynnä vihaa ja murhanhimoa. Mikään selittely tai asioiden todistelu tai väittely ei olisi voinut hänen päätään ja ajatuksiaan kääntää. Muutokseen tarvittiin kohtaaminen. Jeesus itse tuli ja kohtasi Saulin. Kohtaamisen voima oli järkyttävän suuri, se riisui Saulin aseista ja muutti hänet. Tämän kohtaamisen seurauksista saamme mekin nauttia!
Ehkäpä olen kertonutkin tämän tapauksen, mutta kerronpa sitten uudestaan. Olimme -90 luvun lopulla Tervonsalmen kesäjuhlilla. Mika oli puhumassa ja minä istuin penkillä perinteisessä kesäjuhlateltassa. Mikan aiheena oli Hesekielin kirjan kohta, missä temppelistä lähti virta, Hes 47. Samaan aikaan tuli pelottavan kova ukonilma jyrinöineen ja rankkasateineen. Kovan jylinän ja kaatosateen äänen yli juuri ja juuri kuului Mikan puhe. Seurasin jännittyneenä, milloin telttaankin tulee kaatamalla vettä. Istuessani katsoin ylös ja huomasin, kuinka teltan tukipuun reiästä tuli vettä tippa silloin toinen tällöin. Ja samaan aikaan ulkona vettä tuli taivaan täydeltä. Koin Jumalan puhuvan minulle tuolloin: ”Hänen suuruutensa ja voimansa on kuin se kaatosade ulkona, mittaamattoman valtava. Ja se, mitä minä ihmisenä pystyn ottamaan vastaan on, tippa silloin toinen tällöin.”
Saul taisi saada ämpärillisen vettä päälleen. Olipa sitten kyse tipasta tai ämpärillisestä niin tarvitsemme näitä kohtaamisia. Tänään rukoilen vanhan laulun sanoin: ”Tulkoonpa hiljaa tai myrskyn lailla, voimaasi tarviin, oi Jumalain!”
Tiina