Kategoria: Luemme Raamattua

Job 19 1. Kor. 12

Tänään siirrytään armolahjoihin. Tämän luvun alussa käytetään useita erilaista ilmaisua kuvaamaan armolahjoja ja niiden merkitystä. 

Jae neljä ilmaisee, että armolahjoja on monenlaisia, en voi ansaita niitä. Kyse on Jumalan lahjoista, armosta, kuten sanan alkuosa ilmaisee. Voin kuitenkin pyytää lahjoja, tavoitella niitä. Jopa innokkaasti, kuten myöhemmin sanotaan, 1 Kor 14.

Jakeessa viisi puhutaan palvelutehtävistä. Armolahjat eivät ole itseisarvo, vaan ne tähtäävät johonkin. Voimme olla mukana Jumalan suunnitelmissa. Armolahjat ovat Pyhän Hengen antamaa varustusta niitä tehtäviä varten, jotka Jumala meille itse kullekin antaa.  Armolahjojen kohdalla minä en ole keskipiste, vaan toiset. Jos minulla on profetoimisen lahja, niin toiset hyötyvät siitä. Armolahja ei saa olla väline kiinnittää muita itseeni. Jeesus on tässäkin kaiken keskipiste.

Jae kuusi puolestaan puhuu Jumalan voiman vaikutuksista. Joihinkin lahjoihin liittyy erityinen Jumalan voiman ilmi tuleminen. Parantaminen  on yksi esimerkki tästä.

Jakeessa seitsemän sanotaan, että Henki ilmenee itse kussakin erityisellä tavalla yhteiseksi hyödyksi. Mahtava ajatus, että Henki ilmenee itse kussakin erityisellä tavalla. Olemme persoonia ja jokaisella on oma kutsunsa, jolla rakentaa seurakuntaa. 

Rukoillaan, että saisimme rakentua runsaasti armolahjojen kautta. 

Mika

Job 18 1. Kor. 11

Korintin seurakunnassa oli monia ongelmia. Ehtoollinen oli yksi Paavalin esille ottamista ongelmista. Meidän on vaikea samaistua korinttilaisten tilanteeseen, sillä ehtoollisenviettomme on hyvin erilaista. Meillä ehtoolliseen ei liity varsinaista ruokailua.

Miksi ehtoollinen on kristitylle niin tärkeä? Ehtoolliseen liittyy useita ulottuvuuksia.

Siinä kiinnitetään huomio ristiinnaulittuun Jeesukseen. Meidän on jollain tavalla helpompi uskoa anteeksiantoon kun saamme nauttia ehtoollista. Ehtoollisella ei vain muistella, vaan siinä myös kohdataan Jeesus. Tämän takia ehtoollinen on myös parantumisen paikka. 

Ehtoollinen on yhteinen juttu. Mennessäni ehtoolliselle voin tunnustautua Jeesuksen seuraajaksi. Olen osa seurakuntaa. Minulle ehtoollinen on myös kiitoksen ja ylistyksen paikka. Joskus se on erityisesti rukouksen paikka. 

Muistan erään papin puheen siitä, miten joku seurakuntalainen tuli pahoittelemaan itkuaan alttarilla. Tämä ihminen oli pahoillaan siitä, että hänen kyyneleensä oli tippunut ehtoollismaljaan. Pappi sanoi, että se on juuri oikea paikka kyynelille! Tuo puhe on jäänyt mieleen. Olkoonpa tilanteemme mikä tahansa, niin olemme tervetulleita ehtoolliselle. 

Mika

Job 17 1. Kor. 10

Luvusta kahdeksan alkanut opetus epäjumalille uhratusta lihasta jatkuu itse asiassa tässäkin luvussa. Paavali ottaa esille sen, että mitään toisia jumalia (epäjumalia) ei itse asiassa ole edes olemassa. Sen sijaan epäjumalien taustalla vaikuttavat pahat henget. Kristittyinä emme saa sekaantua niiden kanssa. Korinttilaiset eivät saaneet osallistua epäjumalille uhraamiseen. Sen sijaan niistä myyntiin tullutta lihaa sai syödä. Muistaen kuitenkin huomioida ne, joille tämä oli vaikea asia. 

Tässä luvussa viitataan israelilaisten vaellukseen Egyptistä luvattuun maahan. Kansa luopui Jumalasta ja lopulta alkuperäisistä lähtijöistä vain Joosua ja Kaleb pääsivät luvattuun maahan. Tästä seuraa tärkeä opetus: joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.

Mika