Kategoria: Luemme Raamattua

1. Aik. 19 Ilm. 12

Mikä sai Hanunin epäilemään Daavidin motiiveja (1. Aik. 19:1-4)? Daavid oli ollut hänen isänsä ystävä ja liittolainen, joten voisi olettaa, että hän tiesi tai tunsi Daavidin. Vai oliko niin, että hän oli niin nuori, ettei hänelle ollut muodostunut käsitystä Daavidista ja että hän oli sen vuoksi neuvonantajiensa armoilla? Joka tapauksessa epäluulolla oli vakavat seuraukset.

Epäluulo voi mielestäni olla tervettä viisautta ja harkintaa uusia ihmisiä kohdattaessa ja uusissa tilanteissa. Mutta pahimmillaan siitä voi tulla este, joka vaikeuttaa elämää sekä uusien ihmisten ja asioiden kohtaamista. Astetta hankalammaksi tilanne voi muuttua, jos epäluulot perustuvat toisten ihmisten mielipiteisiin, jotka alkavat ohjaamaan omaakin toimintaa. Ihminen ei enää toimikaan omista lähtökohdistaan, vaan on riippuvainen muiden ohjailusta.

Olin koulukiusattu yläasteella. Se vaikutti suuresti siihen, että aloin suhtautua ihmisiin epäluuloisesti, mikä rajoitti todella paljon elämää ja vei myös elämänilon. Meni monia vuosia, että epäluulo alkoi helpottaa, mutta vieläkin tunnistan sen omassa käyttäytymisessäni.

Olen myös elämäni aikana huomannut, että toisiin ihmisiin olisi hyvä tutustua ilman ennakkokäsityksiä. Matkan varrella on tullut vastaan monia tilanteita, joissa toiset ihmiset ovat ”laukoneet” vahvoja mielipiteitä toisista ihmisistä. Jos niiden olisi antanut vaikuttaa, niin oman kokemukseni mukaan ihmisistä olisi syntynyt aivan virheellinen mielikuva.

Ihmissuhteet eivät aina ole helppoja, koska olemme rikkinäisiä ihmisiä. On myös muistettava, että ihmissuhteissa voi olla kyse hengellisestä taistelusta, jota Ilmestyskirjan kohta tänään kuvaa. Sen vuoksi kannattaa rukoilla myös ihmissuhteiden puolesta, koska Jumalalla ja meillä riittää niissä tehtävää.

Pekka

1. Aik. 18 Ilm. 11

Ilmestyskirjassa kerrotaan tänään maailmanhistorian käänteentekevistä hetkistä. 

Kaksi Jumalan profeettaa, todistajaa, kertoo Jumalasta mutta heidät tapetaan. Raamatunkohdassa viitataan Sakarjan kirjan ennustukseen, jossa myös kerrotaan kahdesta Jumalan voitelemista eli johonkin erityistehtävään valitusta todistajasta. Ilmestyskirjan todistajien onkin arveltu viittaavaan maailmanlaajuiseen seurakuntaan, joista toinen todistaja edustaisi juutalaistaustausia ja toinen pakanataustaisia kristittyjä. Meillä Jeesukseen uskovilla onkin aikamoinen kutsumus, joka muuttaa maailmaa, tai ainakin yhden ihmisen maailmaan hetki kerrallaan.  

Nämä todistajat heräävät muutaman päivän päästä kuolleista samaan tapaan kuin Jeesus ja nousevat taivaaseenkin samalla tavoin kuin hän. Sitä seuraa maanjäristys, jossa saa surmansa joukko ihmisiä. Vihdoinkin  koittaa hetki, jolloin ihmiset taipuvat uskomaan Jumalaan!

Raamattu sanoo, että vaikka Jeesus on jo herännyt kuolleista ja noussut taivaaseen Jumalan oikealle puolelle, ja hallitsee siellä maailmaa, maan päällä kaikki eivät vielä tottele Jumalan hallintavaltaa. ”Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan.” (Hepr. 2:8).

Ilmestyskirjasta lukemamme seitsemännen merkkisoiton myötä valta koko maailmassa siirtyy lopullisesti ja kokonaan Jumalalle ja kuninkaaksi voidellulle Jeesukselle (j. 1). Mikä hetki! Kun turvaamme Jeesukseen, tuo hetki on kovasti odotettu. Siinä ei ole mitään pelättävää.

Heli

1. Aik. 17 Ilm. 10

Jumala lupasi profeetta Natanin kautta Daavidille, että Daavidin kuninkuus jatkuu hänen jälkeläisissään aina. Jo tässä kohtaa historiaa eli noin 1000 vuotta ennen Kristuksen syntymää Jumala paljasti ison palan tulevaisuutta. Jumala tarkoitti tässä kohdassa myöhemmin syntyvää Jeesusta, jonka ”biologiset” vanhemmat Maria ja Jeesus olivat kumpikin Daavidin jälkeläisiä.

Daavid ja moni muu kansan hallisija joutui käymään jatkuvasti taisteluja suojellakseen kansalaisiaan ja säilyttääkseen valtansa. Jeesuksen kuninkuus ei ollut tästä maailmasta (Joh. 18:36). Se oli aivan toista laatua kuin muiden hallitsijoiden.

Raamatun mukaan rikkomusten sovittaminen vaati aina veriuhrin. Niin esineet kuin ihmiset tuli puhdistaa verellä, jotta ne kelpasivat täydelliselle Jumalalle (Hepr. 9:22). Jeesus kuitenkin antoi täydellisenä ihmisenä ja Jumalana oman verensä maksuksi kaikkien maailman ihmisten synneistä. Jeesus kärsi tuomion, joka olisi kuulunut meille pahojen tekojemme vuoksi. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus maksoi meille kuuluneen velan. Kun Jumala katsoo meitä Jeesuksen ”läpi”, hän näkee meidät virheettöminä ja täydellisinä.

Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat. (Hepr. 9:27–28.)

Raamattu kertoo, että Jeesus pysyy ikuisesti ja hän pystyy pelastamaan kaikki ne, jotka lähestyvät hänen välityksellään Jumalaa (Hepr. 7:25).

Heli