Kategoria: Luemme Raamattua

1. Kun. 13

Päivän luku on ainakin itselleni jotenkin vaikea käsittää, erityisesti siis se, miten profeetan sangen ymmärrettävä pikkuvirhe mennä virkaveljen kotiin aiheutti niin suuret seuraukset. Samoin vanhan profeetan motivaatio jää itselleni hämäräksi. Miksi ihmeessä hän ylipäätään ryhtyi moiseen operaatioon? No, nykysilmin katsottuna vanhan testamentin profeettojen elämä oli monella tavalla erikoista eikä siitä mielestäni voi kovin suoraan vetää johtopäätöksiä nykypäivään.

Ehkä tästä voi kuitenkin ottaa sen opin, että loppuen lopuksi ratkaisevaa on jokaisen oma suhde Jumalaan. Aina on muita, joista yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Emme koskaan saavuta täyttä yksimielisyyttä kaikesta ja seurakunnassakin voi olla tahoja, jotka toimivat Jumalan tahtoa vastaan. Silloin korostuu oma, välitön suhde Jumalaan, hänen kuuntelemisensa ja tottelemisensa.

1. Piet. 5

Pietari puhuu tässä vielä seurakunnan johtajille. Erityisesti tuo edellinen kappale, jonka kirjoitin, koskettaa johtoasemassa olevia. Seurakunnat ovat haasteellisia yhteisöjä, joissa on kirjavista taustoista tulevia ihmisiä omine tarpeineen ja toiveineen. Tällaisen lauman paimentaminen on raskasta työtä eikä palkkakaan useimmiten päätä huimaa. Ollaan kiitollisia paimenistamme ja rukoillaan jatkuvasti heidän puolestaan!

Pakko vielä tarttua jakeeseen 3: ”Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana.” On hauskaa, että nykypäivänä yhteiskunnassakin ollaan havahduttu siihen, ettei ihannejohtaja olekaan määräyksiä jakeleva ja kaikkien pelkäämä pamppu, vaan valmentava johtaja, joka motivoi, sparraa ja näyttää hyvää esimerkkiä. Itsekin olen joskus osallistunut yrityskoulutukseen, jossa nostettiin Jeesus erinomaiseksi esimerkiksi palvelevasta johtajasta!

Heikki

1. Kun. 12

Jos edellinen luku oli Salomon henkilökohtaista alamäkeä, tässä luvussa seuraukset alkavat konkretisoitua muuallekin. Jälki ei ole kaunista katsottavaa, vaan tarinassa on taitamatonta johtajuutta, väkivaltaa ja sen uhkaa, juonittelua ja lopulta epäjumalanpalvelustakin. 

Jonkinlainen avain näihin tapahtumiin on nähdäkseni siinä, että sekä Rehabeam että Jerobeam epäonnistuvat näkemään oman asemansa Jumalalta tulleeksi, vaikka molemmilla olisi pitänyt olla kaikki tarvittavat eväät tämän ymmärtämiseksi. Jos Rehabeam olisi ymmärtänyt sen, hän ei olisi yrittänyt pitää tai palauttaa loppuja heimoja omaan hallintaansa vaan hyväksynyt, että nyt tapahtui se, minkä Jumala oli jo hänen isälleen ilmoittanut. Ja jos Jerobeam olisi muistanut profeetta Ahian sanat, hänen ei olisi tarvinnut olla huolissaan kansan paluusta Rehabeamin luo eikä siis tehdä kultaisia sonneja…

Meidänkin olisi syytä muistaa, että olemme tässä kohtaa maailmanhistoriaa siksi, että Jumalan suunnitelmassa on tässä kohtaa juuri meidän kokoisemme ja näköisemme aukko. Rukoillaan, että osaisimme täyttää paikkamme Jumalan tahdon mukaan emmekä yrittäisi väen vängällä jotain muuta.

1. Piet. 4

Samasta omalla paikalla uskollisesti palvelemisesta kirjoittaa Pietari tänään näin: ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” (jakeet 10-11).

Heikki

1. Kun. 11

No niin, tätähän minä pelkäsinkin Salomon kohdalla… Luulen, että Salomolle kävi kuten usein käy, eli muutos ei ollut yhtäkkinen vaan niin hidas ja vähittäinen, ettei Salomo pitänyt sitä riskinä. Jos tarkkaan lukee, Salomo ei olisi ylipäätään saanut edes ottaa vaimoja eri kansoista. Mutta ehkä kansainvälinen politiikka ja ajan tavat vaativat, tai sitten Salomo vain yksinkertaisesti halusi lisää naiskauneutta lähelleen – tai ei ainakaan vastustanut sitä kovin pontevasti.

Seuraavaksi vaimot ehkä kyselivät, saisivatko he palvella omia jumaliaan. Seuraavaksi sitten ehkä pyydettiin jo Salomoakin mukaan ja niin edelleen. Varmasti jossain vaiheessa Salomon päähän pälkähti, ettei tämä ole ehkä ihan fiksua, mutta sitten asiat vain tapahtuivat ja se siitä.

Sama kaava on nähty niin monta kertaa maailmanhistoriassa ja omassakin elämässä (mutta ei siitä nyt tässä sen enempää). Se, minkä itse olen oppinut, on että kiusaus täytyy vaan saada ammuttua alas heti siellä alussa, koska myöhemmin se on vaikeaa tai mahdotonta.

1. Piet. 3

Pietarillakin on avioliittoasiaa luvun alussa. Parista ensimmäisestä jakeesta huomataan, että se, mikä tapahtui Salomon kohdalla huonoon suuntaan, voi tapahtua myös toiseen suuntaan! Eli ellei puoliso tunne Jeesusta, ”käännyttämisyritykset” tuskin tuottavat tulosta, mutta elämäntavasta nousevaa todistusta on vaikea ohittaa. Sama pätee varmasti muihinkin ihmissuhteisiin: sukulaisiin, työkavereihin ja naapureihin. Harva meistä pääsee päivittäin evankeliumia kenellekään kertomaan, mutta ehkä voimme kuitenkin olla heijastamassa Jumalalta tulevaa valoa heidän elämäänsä.

Heikki