Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 45 2. Kor. 7

Mitä tai mitkä ovat ne lupaukset (2. Kor. 7:1), joiden pitäisi motivoida myös meitä puhdistautumaan ”kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten” pyhittämään ”elämämme kokonaan hänelle”? Vastaus löytyy edellisen luvun viimeisistä jakeista (2. Kor. 6:16-18): me olemme elävän Jumalan temppeli, Jumala on ja vaeltaa meidän kanssamme, hän on meidän Jumalamme ja me olemme hänen kansansa, hän ottaa meidät vastaan, hän on meidän Isämme ja me olemme hänen poikiaan ja tyttäriään. Jaejaksoon sisältyy myös kehotus lähteä pois heidän (Jumalan vastustajan ja epäjumalien) joukosta, erota heistä ja olla koskematta mihinkään saastaiseen.

Miltä nuo lupaukset kuulostavat? Ovatko ne sinulle motivoivia Jumalan mielen mukaiseen elämään? Itse ymmärrän tämän kohdan niin, että kyse on seurakunnasta, joka on elävän Jumalan temppeli. Kaikki muu tässä jaejaksossa käsittääkseni selittää tarkemmin Jumalan ja seurakunnan välistä suhdetta. Seurakunnassa me saamme tukea ja rohkaisua kristityn vaellukseemme. Kyse ei ole siis yksilöurheilusta vaan joukkuelajista. Voimme tukea ja rohkaista toisiamme, saamme kuulla opetusta, voimme tunnustaa syntimme ja saada synninpäästön, voimme osallistua ehtoolliselle, saamme rukoilla ja ylistää yhdessä ja saamme siunata toisiamme.

Ainakin itse kaipaan jo kovasti seurakunnan yhteisiä kokoontumisia, jotka ovat olleet pitkään tauolla koronapandemian takia. Jouduta, Herra Jeesus, sen päivän saapumista, jolloin saamme jälleen kokoontua yhteen!

Pekka

Ps. 44 2. Kor. 6

Tänäänkin on pelastuksen päivä (vrt. 2. Kor. 6:2). Miten se näkyy ja/tai tuntuu? Onko se suuri uutinen? Ehkä se jossain päin maailmaa tai yksittäisten ihmisten elämässä on sitä, mutta länsimaisesta näkökulmasta katsottuna tämä suuri uutinen ei saa käytännössä lainkaan palstatilaa. Ehkä sitä palstatilaa olisi mahdollista ostaa ns. suurella rahalla, mutta onko se ylipäätään (taloudellisesti ja iankaikkisuuden kannalta) järkevää?

Oikeastaan on aika kummallista, ettei pelastuksesta yleisemmin puhuta, koska Jumala on laittanut iankaikkisuuden ihmisten sydämeen (Saarn. 1:11, KR38). Jokainen ihminen täyttää tuon sydämessä olevan iankaikkisuuskaipuun jollakin. Valitettavasti näitä vaihtoehtoja on paljon, ja valitettavasti oikea vaihtoehto eli  Jeesuksen valmistama tie iankaikkisuuteen näyttää monilta unohtuvan. Monet sen tietoisesti jopa kieltävät.

Evankeliumi eli pelastuksen hyvä sanoma menee kuitenkin tänäänkin eteenpäin ihmiseltä ihmiselle. Suurille informaatio- ja massakampanjoillekin voi olla paikkansa, mutta ehkä evankeliumi kuitenkin lopulta menee tehokkaimmin eteenpäin tavallisten ihmisten välityksellä, kun he elävät avoimesti ja rohkeasti Jeesuksen seuraajina myös ei-uskovien ystäviensä kanssa. Tässä meidän olisi ehkä hyvä muistaa Jumalan rohkaisevat sanat Joosualle (Joos. 1:9): ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.”

Pekka

Ps. 43 2. Kor. 5

Takana on monelle raskas koronavuosi. Minulla työ nieli lähes kaiken energiani niin, että perheelle ja muille lähimmäisille jäi vain rippeet. Joululomalla oli vihdoinkin aikaa pysähtyä. Mietin, mihin olen menossa ja kuinka tärkeitä kaikki kiireeni ja puuhani ovat todellisuudessa olleet. Paineiden hellitettyä oloni alkoikin tuntua yhtäkkiä tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Tajusin jälleen kerran, että työ ja omien tai perheeni välittömien tarpeiden täyttäminen eivät riitä tuomaan onnea.

2. Korinttilaiskirjeen 5:15 nosti katseeni kohti elämän todellista tarkoitusta:

”Ja hän (Jeesus) on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista kaikkien tähden.”

Meille on uskottu Jumalan salaisuudet (1. Kor. 4:1). Me olemme Kristuksen lähettiläitä (2. Kor. 5:20), joille on uskottu sovituksen virka (jae 18). Ilosanoma Jeesuksesta ei monelle kelpaa heti. Meidän tehtävämme on Paavalin tavoin suostutella Jumalasta vieraantuneita lähimmäisiä ottamaan vastaan Jumalan lahja, elämä ja iankaikkisuus Jumalan yhteydessä.

Minunkin katseeni kirkastui. Minusta ei ole ”myymään aggressiivisesti” ilosanomaa Jeesuksesta. Mutta sovittelijan rooli sopii minullekin. Voimme olemisemme, tekojemme ja sanojemme kautta suostutella ihmisiä hyväksymään Jumalan valmistama sovitus.

Minulla onkin edessä jännittävä tehtävä: kysellä ja rukoilla, miten pääsen toteuttamaan käytännössä tätä sovittelijan virkaa! Millaisia ihmisiä ja tilanteita Jumala tuokaan minun ja  sinun eteen? Mitä hän haluaa puhua heille meidän ja seurakuntamme kautta?

Käydään uuteen vuoteen rukoillen.  

Heli