Ps. 43, 2. Kor. 5

Ps. 43 2. Kor. 5

Takana on monelle raskas koronavuosi. Minulla työ nieli lähes kaiken energiani niin, että perheelle ja muille lähimmäisille jäi vain rippeet. Joululomalla oli vihdoinkin aikaa pysähtyä. Mietin, mihin olen menossa ja kuinka tärkeitä kaikki kiireeni ja puuhani ovat todellisuudessa olleet. Paineiden hellitettyä oloni alkoikin tuntua yhtäkkiä tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Tajusin jälleen kerran, että työ ja omien tai perheeni välittömien tarpeiden täyttäminen eivät riitä tuomaan onnea.

2. Korinttilaiskirjeen 5:15 nosti katseeni kohti elämän todellista tarkoitusta:

”Ja hän (Jeesus) on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista kaikkien tähden.”

Meille on uskottu Jumalan salaisuudet (1. Kor. 4:1). Me olemme Kristuksen lähettiläitä (2. Kor. 5:20), joille on uskottu sovituksen virka (jae 18). Ilosanoma Jeesuksesta ei monelle kelpaa heti. Meidän tehtävämme on Paavalin tavoin suostutella Jumalasta vieraantuneita lähimmäisiä ottamaan vastaan Jumalan lahja, elämä ja iankaikkisuus Jumalan yhteydessä.

Minunkin katseeni kirkastui. Minusta ei ole ”myymään aggressiivisesti” ilosanomaa Jeesuksesta. Mutta sovittelijan rooli sopii minullekin. Voimme olemisemme, tekojemme ja sanojemme kautta suostutella ihmisiä hyväksymään Jumalan valmistama sovitus.

Minulla onkin edessä jännittävä tehtävä: kysellä ja rukoilla, miten pääsen toteuttamaan käytännössä tätä sovittelijan virkaa! Millaisia ihmisiä ja tilanteita Jumala tuokaan minun ja  sinun eteen? Mitä hän haluaa puhua heille meidän ja seurakuntamme kautta?

Käydään uuteen vuoteen rukoillen.  

Heli