Kategoria: Luemme Raamattua

Julkaistu

Tuom. 14, 1. Kor. 8

Tuom. 14 1. Kor. 8

Päivän vanhan testamentin lukua en ymmärrä. Tai oikeastaan sen hengellistä sanomaa. Käyttäytyykö Simson niin kuin Jumalan miehen kuuluisi? Käyttääkö hän Jumalalta saamansa voimaa oikein? Käyttäytyykö hän läheisiään kohtaan niin kuin kuuluisi? Käyttäytyykö hän oikein niitä kohtaan jotka eivät ole hänen kansaansa?
Näin yksittäisenä lukuna kokonaisuudesta irrotettuna, Simson vaikuttaa mieheltä jonka suurin vihollinen on hän itse. 

Tässä tälle päivälle pohdittavaa, olenko toimissani/elämässä/ihmissuhteissa tämän luvun Simsonin kaltainen? 

Päivän uuden testamentin luvun toivon ymmärtäväni. Kirjoitin alkuun toivon sijaan luulen mutta jos luet tuon luvun niin ymmärrät miksi korjasin sen 🙂 

Tässä puhutaan syömisestä ja epäjumalista (toisista uskonnoista). Kuitenkin tämä kohta monesti yleistetään koskemaan kaikkea kristittyjen käytöstä. Ja kyllä se sellaisena toimiikin. Jos (uskovalla) ystävälläsi on alkoholiongelma, niin ei ole sopivaa tarjota hänelle viiniä illallisella tai kaljaa saunan yhteydessä. Siinä mielessä tämä on hyvä esimerkki miten toteuttaa lähimmäisen rakastamista hyvin yksinkertaisella tavalla.

Valitettavasti tätä kohtaa olen myös kokenut käytettävän keinona omien mielihalujen toteuttamisessa. Että miten syön, juon tai käyttäydyn ei ole väliä, Jumala on antanut meille vapauden. Ja siinä yhteydessä unohtuu tuo heikomman veljen tukeminen. Uskoisin että tämän luvun sanoma nimenomaan on siinä että osataan asettautua ja tukea niitä jotka ovat meitä heikommassa asemassa.  

–Tomppa

Julkaistu

Tuom. 13, 1. Kor. 7

Tuom. 13 1. Kor. 7

Tämän päivän luvussa Paavali kirjoittaa tärkeästä aiheesta avioliitosta. Ja tähän läheisesti liittyvistä näkökulmista, jotka voivat olla kipeitäkin näkökulmia. Naimattomuus. Leskeys. Avioerot.
 
Luodessaan maailmaa Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen……Herra teki…naisen ja vei hänet miehen luo…” 1 Moos 2:18-25. Meihin on jo luomisessa laitettu syvä rakastetuksi tulemisen ja kuulumisen tarve. Ja jo luomisessa Jumala ajatteli avioliittoa sellaiseksi, että siinä voisi ihmisen inihimilllisen elämän syvimmät tarpeet tulla kohdatuiksi ja täytetyiksi. Avioliitossa on siis kyse tosi tärkeästä asiasta. Kirkon virallisen opetuksen mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Ja ihanteena olisi elinikäinen liitto. 
 
Ihannekuvat eivät aina toteudu. Joskus puolisot eivät saa liittoaan korjatuksi parhaista ponnisteluistaan huolimatta. Joskus avioero on pienempi paha vaikkapa lasten kannalta. Toisaalta meidän aikanamme näyttää moni avioero tapahtuvan liiankin heppoisin perustein. 
 
Aiheeseen liittyen muistan kuinka koskettavaa oli seurata Englannin kruununprinssi Charlesin ja Camillan vihkiäisiä TV:stä. Jos olet lukenut lööppilehtiä, niin tiedätkin, että heillä oli suhde jo silloin, kun Charles oli vielä naimisissa prinsessa Dianan kanssa. Diana ja Charles erosivat kohujen saattelemina. Mennessään uudelleen naimisiin Charles ja Camilla polvistuivat yhdessä synnintunnustukseen koko TV-kansan seuratessa. He tunnustivat papin johdolla syntistä ja saivat anteeksiannon. Hetki oli koskettava TV:kin katsojalle ja arvelen sen olleen koskettava myös asianosaisille ja heidän läheisilleen.
 
Anteeksiantamusta ja uudelleen aloittamisen armoa tarvitsemme jokainen. Yhä uudelleen ja uudelleen. Avioliitoissa. Naimattomina. Leskinä. Eronneina. 
 

Tiina

Julkaistu

Tuom. 12, 1. Kor. 6

Tuom. 12 1. Kor. 6

Kuten olemme jo lukeneet miin, Korintin seurakunnassa oli monenlaista sotkua ja Paavali ohjeistaa seurakuntaa selkein sanakääntein. 
 
Päivän luvusta jäin miettimään jakeita 9-11. ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat, eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.”
 
Kuulen tämän kohdan niin, että Paavali haluaisi minunkin katsovan taakseni omaan elämääni. Muistamaan sitä, mistä minut on kutsuttu Jeesuksen seuraan? Mistä Hän on minut pelastanut ja muistamaan sitä matkaa, minkä olen Jeesuksen kanssa kulkenut ja sitä hyvää, mitä Hän on elämässäni tehnyt. Etten palaisi entiseen vaan juurtuisin entistä syvemmälle Jeesukseen ja Hän saisi jatkaa hyvää työtään sisimmässäni.  
 
Roomalaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: ”Tehän tiedätte, mikä hetki nyt on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruuumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.” Room 13:11-14. Tällekin päivälle hyvät pukeutumisohjeet!
 

Tiina