Tuom. 14, 1. Kor. 8

Tuom. 14 1. Kor. 8

Päivän vanhan testamentin lukua en ymmärrä. Tai oikeastaan sen hengellistä sanomaa. Käyttäytyykö Simson niin kuin Jumalan miehen kuuluisi? Käyttääkö hän Jumalalta saamansa voimaa oikein? Käyttäytyykö hän läheisiään kohtaan niin kuin kuuluisi? Käyttäytyykö hän oikein niitä kohtaan jotka eivät ole hänen kansaansa?
Näin yksittäisenä lukuna kokonaisuudesta irrotettuna, Simson vaikuttaa mieheltä jonka suurin vihollinen on hän itse. 

Tässä tälle päivälle pohdittavaa, olenko toimissani/elämässä/ihmissuhteissa tämän luvun Simsonin kaltainen? 

Päivän uuden testamentin luvun toivon ymmärtäväni. Kirjoitin alkuun toivon sijaan luulen mutta jos luet tuon luvun niin ymmärrät miksi korjasin sen 🙂 

Tässä puhutaan syömisestä ja epäjumalista (toisista uskonnoista). Kuitenkin tämä kohta monesti yleistetään koskemaan kaikkea kristittyjen käytöstä. Ja kyllä se sellaisena toimiikin. Jos (uskovalla) ystävälläsi on alkoholiongelma, niin ei ole sopivaa tarjota hänelle viiniä illallisella tai kaljaa saunan yhteydessä. Siinä mielessä tämä on hyvä esimerkki miten toteuttaa lähimmäisen rakastamista hyvin yksinkertaisella tavalla.

Valitettavasti tätä kohtaa olen myös kokenut käytettävän keinona omien mielihalujen toteuttamisessa. Että miten syön, juon tai käyttäydyn ei ole väliä, Jumala on antanut meille vapauden. Ja siinä yhteydessä unohtuu tuo heikomman veljen tukeminen. Uskoisin että tämän luvun sanoma nimenomaan on siinä että osataan asettautua ja tukea niitä jotka ovat meitä heikommassa asemassa.  

–Tomppa