Tämän päivän vanhan testamentin luku tiivistyi mielessäni tähän: “Simsonin sekoilut jatkuvat”. Tätä lukiessa tulee mieleen että mistä tämä kaikki on lähtenyt. Jollet lukenut eilistä lukua, niin nyt olisi hyvä tehdä niin. Mietin että käykö näin myös omassa elämässä. Laitan jotain liikkeelle hetken mielijohteesta, (huonojen) tunteiden vallassa ja se kasvaa kuin märässä lumessa rinnettä alas pyörivä lumipallo. Ja että osaanko nähdä taaksepäin riittävän kauas ja tarpeeksi selkeästi ymmärtääkseni että asiat joiden kanssa joudun kamppailemaan ja joita yritän korjata, ovat peräisin siitä minkä olen itse laittanut liikkeelle.
Onko minulla nöyryyttä tunnustaa aiempi virheellinen toiminta? Onko minulla nöyryyttä pyytää apua Jumalalta ja muilta ihmisiltä asian korjaamiseksi?
Uuden testamentin luvussa Paavali selventää miksi hengellistä työstä pitäisi saada maallista palkkaa minkä muun tahansa työn kaltaisesti. Tämän kohdan äärellä on hyvä pohtia, miten voisin omalta osaltani olla Jumalan valtakunnan työssä. Onko kutsumukseni jo niin kova että voisin irtautua maallisista töistä. Toivoisin näin olevan yhä useamman kohdalla. Vai olisiko minun syytä auttaa taloudellisesti hengellisen työn tekijöitä. Tämäkin on tärkeä asia. Pienilläkin avustuksilla seurakunnalle ja lähetystyölle on tehty merkittäviä asioita.
–Tomppa