Tuom. 13, 1. Kor. 7

Tuom. 13 1. Kor. 7

Tämän päivän luvussa Paavali kirjoittaa tärkeästä aiheesta avioliitosta. Ja tähän läheisesti liittyvistä näkökulmista, jotka voivat olla kipeitäkin näkökulmia. Naimattomuus. Leskeys. Avioerot.
 
Luodessaan maailmaa Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen……Herra teki…naisen ja vei hänet miehen luo…” 1 Moos 2:18-25. Meihin on jo luomisessa laitettu syvä rakastetuksi tulemisen ja kuulumisen tarve. Ja jo luomisessa Jumala ajatteli avioliittoa sellaiseksi, että siinä voisi ihmisen inihimilllisen elämän syvimmät tarpeet tulla kohdatuiksi ja täytetyiksi. Avioliitossa on siis kyse tosi tärkeästä asiasta. Kirkon virallisen opetuksen mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Ja ihanteena olisi elinikäinen liitto. 
 
Ihannekuvat eivät aina toteudu. Joskus puolisot eivät saa liittoaan korjatuksi parhaista ponnisteluistaan huolimatta. Joskus avioero on pienempi paha vaikkapa lasten kannalta. Toisaalta meidän aikanamme näyttää moni avioero tapahtuvan liiankin heppoisin perustein. 
 
Aiheeseen liittyen muistan kuinka koskettavaa oli seurata Englannin kruununprinssi Charlesin ja Camillan vihkiäisiä TV:stä. Jos olet lukenut lööppilehtiä, niin tiedätkin, että heillä oli suhde jo silloin, kun Charles oli vielä naimisissa prinsessa Dianan kanssa. Diana ja Charles erosivat kohujen saattelemina. Mennessään uudelleen naimisiin Charles ja Camilla polvistuivat yhdessä synnintunnustukseen koko TV-kansan seuratessa. He tunnustivat papin johdolla syntistä ja saivat anteeksiannon. Hetki oli koskettava TV:kin katsojalle ja arvelen sen olleen koskettava myös asianosaisille ja heidän läheisilleen.
 
Anteeksiantamusta ja uudelleen aloittamisen armoa tarvitsemme jokainen. Yhä uudelleen ja uudelleen. Avioliitoissa. Naimattomina. Leskinä. Eronneina. 
 

Tiina