Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 20 Ilm. 13

Ps. 20 Vastaa meille, kun huudamme sinulta apua!

Luku kertoo jotain rukouksesta. Jumalalta voi pyytää apua kaikenlaisissa asioissa Daavidin tapaan. Rukoilla voi monella tavalla, yksin ja yhdessä, huutaen ja hiljaisuudessa. Parasta on varmaan kokeilla monia eri tapoja, jotta rukous voisi tulla osaksi omaa elämäntapaani. UT kannustaa rukoilemaan Jeesuksen nimessä:” Ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen” (Joh.14:13-14). Tällaisen lupauksen varassa on oikein odottaa myös rukousvastauksia! Isä haluaa rakastaa lapsiaan!

Lähes yhtä tärkeää kuin rukoilu on rukousvastauksista iloitseminen sekä yksin muiden kanssa. Kun jakaa rukousvastauksia, se vahvistaa uskoa Jumalan huolenpitoon ja kannustaa jatkamaan rukousta. Kiitollinen mieli voi hyvin!

On ollut ilo huomata, miten Kohtaamispaikka on virittänyt nettirukoustoimintaa palavaksi tässä uudessa normaalissa, jossa ei olla päästy seurakuntana koolle entiseen malliin. Rukousyhteys toimii myös etänä ja ulottuu Jumalalle saakka. Hän kuulee ja vastaa!

Juha

Ps. 19

Tämä on yksi kuuluisimmista ja upeimmista Daavidin psalmeista. Se on sisällöltään hyvin rikas ja voisin tutkia sen eri puolia vaikka kuinka pitkään. Mutta yritetään pysyä kohtuudessa….

Tekstissä on kolme osaa. Ensimmäisessä osassa puhutaan siitä, kuinka Jumala ilmoittaa itsensä luonnossa. Toisessa osassa ylistetään Jumalan lakia.  Viimeisessä osassa rukoillaan kirjoittajan itsensä puolesta.  Psalmi siis yhdistää toisiinsa Jumalan ilmoituksen kolme eri puolta yhdeksi kokonaisuudeksi.

Millä tavalla Jumala ilmaisee itsensä luonnossa? Onko kyse ikään kuin taideteoksesta, jota tulkitsemalla voimme päätellä jotain sen tekijästä? Vai onko Jumala läsnä luomakunnassaan ja voimme kohdata Hänet siellä? Nämä kysymykset ovat tärkeitä, koska niiden vastauksista riippuu osaltaan se, minkälainen Jumalan suhde maailmaan on. Onko Hän tehnyt  maailman  ikään kuin valmiiksi ja vetäytynyt sitten taivaaseen. Tämän ajatuksen mukaan maailma toimii kuin automaattinen kone. Vai osallistuuko Jumala vielä maailman menoon jollakin tavalla?

Vastaukset näihin kysymyksiin riippuvat pitkälti siitä, miten tämän psalmin ensimmäinen lause pitäisi tulkita:

Ilm. 12

Tätä lukua voinee tulkita taas monella tavalla. Itse ajattelen, että tässä kerrotaan  vertauskuvallisesti siitä, miten Jeesuksen tulo maailmaan muutti kaiken. Paholainen kärsi tappion ja meillä ei ole enää syyttäjää Jumalan luona. Sen sijaan paholainen riehuu täällä maan päällä.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että Jumala on taivaassa ja maailma on pahan vallassa? Ja näillä kahdella paikalla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tämähän olisi suoraan ristiriidassa sen kanssa, mitä pohdiskelin edellä psalmitekstin parissa.  Käsittääkseni ristiriita on  vain näennäistä.  Mitä tulee Jumalan puheeseen, niin paholainen voi kyllä häiritä lähetystä, mutta sen vaimentamiseen hän ei pysty. Paholainen kylläkin vaikuttaa maailmassa, mutta tämä on silti Jumalan maailma. Sota on voitettu, mutta viimeisiä taisteluita vielä käydään. Lopputulos on kuitenkin  jo selvillä:

Marko

Ps. 18

Tämän psalmin otsikko kuuluu näin: ”Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä”.

Daavid oli siis voittanut ja on mielenkiintoista huomata, miten hän reagoi siihen. Minusta hän vaikuttaa suorastaan riehakkaalta. Tässä psalmissa tosiaan revitellään. On maanjäristystä ja rajuilmaa.  Kun Jumala tulee paikalle, niin jopa maan perustukset tulevat esiin. Daavid myöntää, että hänen vihollisensa olivat häntä vahvemmat, mutta mahtavan Jumalan avulla hän voitti heidät.

Daavid siis antaa voitostaan kunnian Jumalalle. Kyllä hän itseäänkin kehuu, mutta vain selittääkseen, miksi Jumala valitsi olla hänen puolellaan. Itse voitto oli kuitenkin  täysin Jumalan ansiota. Joskus tuntuu, että entisten aikojen ihmiset olivat tällaisissa asioissa meitä rehellisempiä. Heille elämän epävarmuus ja katoavaisuus oli niin selvästi joka päivä läsnä, että heidän oli vaikeampaa ajatella itseriittoisesti.  Olen huomannut ainakin itsessäni sellaisen taipumuksen, että ikävien asioiden koittaessa Jumala tulee etsimättä mieleen. Sen sijaan menestyksen sattuessa on suuri kiusaus ajatella, että se oli kaikki omaa ansiota.  

Tämä teksti antaa myös osviittaa siitä, miten iloitaan Jumalan edessä. Daavid näyttää mallia, että ei tarvitse hurskastella tai hymistellä, vaan voi antaa kunnolla palaa. Tästä meillä voisi olla opittavaa.

Ilm. 11

Ilmestyskirjassa lähestyy seitsemäs merkkisoitto ja tuomion hetki. Ennen sitä kaksi säkkipukuista todistajaa saa vielä tehtäväkseen julistaa muutaman vuoden ajan.  Muuten olisin varovainen tekemään tästä tekstistä mitään pitkälle meneviä tulkintoja. Emme edes tiedä, mihin nämä todistajat viittaavat. Ovatko he yksittäisiä ihmisiä vai kenties esimerkiksi seurakunta? Emme tiedä, mitä he opettavat ja mikä tarkalleen ottaen on heidän tehtävänsä. Mutta spekuloidahan aina voi. Säkkipukuun pukeutuminen oli Vanhassa Testamentissa katumuksen merkki.  Profeetat käyttivät sitä vaatetusta myös silloin, kun he halusivat varoittaa tulevasta tuomiosta. Luulen, että tässä on kyse vastaavasta asiasta. Todistajien tehtävä oli vielä viimeisellä hetkellä ohjata ihmisiä oikealle tielle. 

Tämä teksti on minusta toisaalta surullinen ja toisaalta toiveikas. Toiveikas se on sikäli, että se kertoo, että Jumala lähettää ja varustaa todistajansa tähän maailmaan myös kaikkein synkimpinä aikoina. Surullinen se on siksi, että huolimatta näiden todistajien voimasta, heillä ei näytä olevan kovin suurta menestystä. Mutta Jumala pitää heistä huolen ja lopulta vetää heidät taivaaseen.  

Marko