Tämän psalmin otsikko kuuluu näin: ”Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä”.
Daavid oli siis voittanut ja on mielenkiintoista huomata, miten hän reagoi siihen. Minusta hän vaikuttaa suorastaan riehakkaalta. Tässä psalmissa tosiaan revitellään. On maanjäristystä ja rajuilmaa. Kun Jumala tulee paikalle, niin jopa maan perustukset tulevat esiin. Daavid myöntää, että hänen vihollisensa olivat häntä vahvemmat, mutta mahtavan Jumalan avulla hän voitti heidät.
Daavid siis antaa voitostaan kunnian Jumalalle. Kyllä hän itseäänkin kehuu, mutta vain selittääkseen, miksi Jumala valitsi olla hänen puolellaan. Itse voitto oli kuitenkin täysin Jumalan ansiota. Joskus tuntuu, että entisten aikojen ihmiset olivat tällaisissa asioissa meitä rehellisempiä. Heille elämän epävarmuus ja katoavaisuus oli niin selvästi joka päivä läsnä, että heidän oli vaikeampaa ajatella itseriittoisesti. Olen huomannut ainakin itsessäni sellaisen taipumuksen, että ikävien asioiden koittaessa Jumala tulee etsimättä mieleen. Sen sijaan menestyksen sattuessa on suuri kiusaus ajatella, että se oli kaikki omaa ansiota.
Tämä teksti antaa myös osviittaa siitä, miten iloitaan Jumalan edessä. Daavid näyttää mallia, että ei tarvitse hurskastella tai hymistellä, vaan voi antaa kunnolla palaa. Tästä meillä voisi olla opittavaa.
Ilmestyskirjassa lähestyy seitsemäs merkkisoitto ja tuomion hetki. Ennen sitä kaksi säkkipukuista todistajaa saa vielä tehtäväkseen julistaa muutaman vuoden ajan. Muuten olisin varovainen tekemään tästä tekstistä mitään pitkälle meneviä tulkintoja. Emme edes tiedä, mihin nämä todistajat viittaavat. Ovatko he yksittäisiä ihmisiä vai kenties esimerkiksi seurakunta? Emme tiedä, mitä he opettavat ja mikä tarkalleen ottaen on heidän tehtävänsä. Mutta spekuloidahan aina voi. Säkkipukuun pukeutuminen oli Vanhassa Testamentissa katumuksen merkki. Profeetat käyttivät sitä vaatetusta myös silloin, kun he halusivat varoittaa tulevasta tuomiosta. Luulen, että tässä on kyse vastaavasta asiasta. Todistajien tehtävä oli vielä viimeisellä hetkellä ohjata ihmisiä oikealle tielle.
Tämä teksti on minusta toisaalta surullinen ja toisaalta toiveikas. Toiveikas se on sikäli, että se kertoo, että Jumala lähettää ja varustaa todistajansa tähän maailmaan myös kaikkein synkimpinä aikoina. Surullinen se on siksi, että huolimatta näiden todistajien voimasta, heillä ei näytä olevan kovin suurta menestystä. Mutta Jumala pitää heistä huolen ja lopulta vetää heidät taivaaseen.
Marko