Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 39 Joh. 21

Toisen Mooseksen kirjan luku 39 kuroo yhteen viimeiset valmistelut, joita pyhäkkötelttaa varten tehtiin. Pappien puvuista selostamisen jälkeen kerrotaan, miten israelilaiset toivat kokoon hirvittävän suuren määrän Herran käskyjen mukaisesti tekemiään tavaroita. Mietin lukiessani, mahtoiko synti epäjumalanpalvonnasta painaa vielä israelilaisten mieltä, kun he osallistuivat työhön niin innoissaan, vähän samalla tavalla kuin katuva puoliso saattaa olla normaaliakin huomaavaisempi. No, oli niin tai näin, on joka tapauksessa hienoa lukea, miten pyhäkköteltan tavarat saatiin tehtyä, ja miten tärkeää se vaikutti ihmisille olevan.

Johanneksen evankeliumin viimeinen luku on lämminhenkinen ja arvoituksellinen. Jeesus näyttäytyy vielä kerran, paistaa opetuslapsille leipää ja kalaa, kehottaa Pietaria seuraamaan Häntä ja evankelista paljastaa oman osuutensa tarinasta. Olen joskus kuullut, että koska Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa, Jeesus kysyi kuolemansa jälkeen vastaavasti kolme kertaa, rakastaako Pietari Häntä. Minua on aina koskettanut toinen mahdollisuus, joka Pietarille annettiin. Jos kirkkohistorian kannalta näin merkittävä henkilö on möhlinyt ja päässyt siitä eteenpäin, lienee meilläkin toivoa. Olen aina myös pitänyt Johanneksen evankeliumin viimeisestä jakeesta, sillä se tiivistää kauniisti ja kansantajuisesti uskomme suuruutta: ”etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa”.

Esteri

2. Moos. 38 Joh. 20

2 Ms 38

Laskelmat ilmestysmajan rakentamisesta tehtiin vasta nyt, kun rakennustyö oli jo pitkällä. Leeviläiset olivat pitäneet listaa käytetyistä tarvikkeista ja tekijöitäkin mainitaan. Uusitestamentillisen seurakunnan aikana Jumala pitäköön kirjaa, mitä olemme seurakuntana saaneet kokoon, mitä saaneet aikaiseksi ja mihin vaikuttaneet. Me emme nimittäin itse sitä syvimmiltään tiedä. Voimme vain olla osana Jumalan rakennustyötä ja pyytää johdatusta. Jeesus, mitä tänään.

Joh 20

Pysähdyttävää on, että Johannes toteaa jakeessa 30, että Jeesus teki paljon muitakin tunnustekoja opetuslasten nähden kuin mitä tähän evankeliumin kirjaan on kirjoitettu. Opetuslapset olivat aikanaan silminnäkijöitä paljossa ja näissä evankeliumeissa kerrotaan osittain, mitä he näkivät ja kokivat.  Johanneksen viesti on, että uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika ja että häneen uskomalla meillä olisi elämä hänen nimessään (31).  Elämä hänen nimessään antaa tarkoituksen ja syvän sisällön elämälle sekä vie paljon huolta pois. Kiitos Jeesus.

Pirkko

2. Moos. 37 Joh. 19

2 Ms 37

Ilmestysmajan puurakenteissa käytettiin akaasiapuuta. Luin kommentaarista, että se oli ainut puulaji, jota autiomaassa oli käytettävissä. Puulaji on ilmeisesti myös kovaa. Käytettiin siis sitä, mitä oli saatavilla. Jumalan ”rakennuksiin” käytetään sitä, mitä on olemassa ja käytettävissä. Joskus on helppo ajatella, että voisin kyllä, jos olisi sitä ja tätä, jos olisin sellainen tai tällainen, jos ei puuttuisi sitä ja tätä. Rakennetaan sillä, mitä on. Olemme kukin tärkeitä ”lautoja, kultaa tai kangasta” seurakunnan rakentumiseksi. Rohkeasti eteenpäin ja asettumaan seurakuntaan, vaikkapa kohtaamisryhmään.

Joh 19

Jeesuksen kärsimystie jatkuu ristille. Jeesusta ruoskittiin ja lopulta ristiinnaulittiin. Pohdin, millaista on olla työssä, jossa pitää olla väkivaltainen, käskettynä totella ylempäänsä. Tässä sotilaat ristiinnaulitsemisen jälkeen vielä jakoivat Jeesuksen vaatteet ja heittivät yhdestä vaatekappaleesta arpaa. Olikohan tuo tapa ja sitä kautta saatiin palkan päälle bonusta. Vai oliko kyseessä symbolinen tapa, jolla viedään viimeinenkin ihmisyyden ripe, vaatteet. Miltähän tuntui kotona ripustaa kuivumaan ristiinnaulittujen vaatteita? Miten työvuoron jälkeen nukutti, miten puolisona oleminen ja vanhemmuus sujuivat? Herra armahda. He eivät tiedä, mitä tekevät, niinhän Jeesuskin sanoi.

Pirkko