Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 27 Joh. 9

”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: »Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?» Jeesus vastasi: »Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. [–]” (Joh. 9:1-3)

Synnin syvin olemus on, että elämme erossa Jumalasta. Synnin arkinen olemus puolestaan on, että teemme tai valitsemme väärin, jolloin rikomme Jumalaa, itseämme ja/tai lähimmäisiämme vastaan. Edellinen johtaa jälkimmäiseen, jolloin emme välttämättä edes ymmärrä, että yksittäiset tekomme ja valintamme voivat olla vääriä. Tässä tilanteessa emme välttämättä edes ymmärrä pyytää anteeksi vääriä tekojamme ja valintojamme, koska ei ole ymmärrystä Jumalasta ja hänen pyhyydestään. Toisaalta Jumalan yhteydessä elävä ihminen joutuu myös huomaamaan vääjäämättä, ettei hän pääse maallisen elämänsä aikana irti yksittäisistä synneistä. Hänellä on kuitenkin halu pyytää anteeksi ja tehdä parannusta asioista, jotka hän kokee vääriksi.

Jumalasta erossa elämisen seuraamus on iankaikkinen kadotus. Jeesus on tullut, että voisimme löytää yhteyden Jumalaan. Yksittäisillä synneillä on myös seuraamuksensa. Niiden kohdalla eivät kuitenkaan päde selkeät syy-seuraussuhteet. Ei voida yleisesti sanoa, että tuosta synnistä seuraa tätä. Asia on paljon monimutkaisempi.

Elämme syntiin langenneessa maailmassa, jossa kaikki ihmiset joutuvat kohtamaan kärsimystä, sairautta, kipua ja kuolemaa. Auttaako Jeesuksen vastaus opetuslapsille meitä pohtimaan sitä, miten elämän kipeiden asioiden keskellä Jumalan teot voisivat tulla julki? Tässä Raamatunkohdassa tapahtuu ymmärtääkseni fyysisen paranemisen lisäksi henkinen ja hengellinen paraneminen. Iankaikkisuuden kannalta tärkeintä on hengellinen paraneminen eli se, että ymmärrämme ja uskomme omalle kohdallemme Jumalan pelastussuunnitelman, joka kiteytyy Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Henkinen ja fyysinen paraneminen ovat myös tärkeitä ja mahdollisia, mutta niiden kohdalla meidän on myönnettävä, ettemme ainakaan vielä näe niitä niin paljon kuin haluaisimme. Hengelliseen paranemiseen on kuitenkin olemassa mahdollisuus joka hetki. Toivottavasti mahdollisimman moni ihminen voisi tähän mahdollisuuteen tarttua.

Rukoilen, Jeesus, sitä tänään, että saisimme yhä enemmän nähdä hengellisiä paranemisia eli että ihmisiä alkaisi tulla enenevässä määrin uskoon.

Pekka

2. Moos. 26 Joh. 8

”Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: »Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”.” (Joh. 8:7)

Apostoli Paavali vahvistaa Jeesuksen opetuksen, kun hän kirjoittaa siitä, miten ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Synti istuu meissä ihmisessä hyvin tiukassa. Oma lukunsa on, että naapurin synnit on paljon helpompi nähdä kuin omat synnit. Tuomitsevaa asennetta toista ihmistä kohtaan ei yleensä tarvitse kovin syvältä itsestään lähteä etsimään. Toisten syntien tarkkailusta ja tuomitsemisesta Jeesus varoittaa vuorisaarnassaan (Matt. 7:1-5).

Ellemme usko Jeesukseen, kuolemme synteihimme (Joh. 8:24). Jeesus kutsuu meitä valoon (Joh. 8:12) ja vapauteen (Joh. 8:31-32).

Auta, Jeesus, uskomaan sinuun! Auta elämään valossa ja vapaudessa, jotka sinä annat ja vaikutat!

Pekka

2. Moos. 25 Joh. 7

”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh. 7:17)

Tämä jae on ollut minulle erittäin merkityksellinen siitä asti, kun tulin uskoon. Vuoden 1992 käännös ei kuitenkaan mielestäni tavoita sitä syvyyttä, joka jakeeseen sisältyy. Vuoden 1938 käännöksessä jae kuului näin: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.”

Raamatunselitysopas Novumin mukaan jakeessa käytetty verbi, joka edellä on käännetty ’päästä selville’ ja ’tuntea’, voitaisiin kääntää ’tietää’, ’tuntea’, ’oppia tuntemaan’, ’huomata’, ’ymmärtää’, ’osata’ ja ’tunnustaa’. Novumin mukaan verbi ”kuvaa usein läheistä ja luottamuksellisesta suhdetta kahden henkilön välillä’. Vanha käännös mielestäni tavoittaa paremmin tämän näkökulman, jossa keskeistä on se, että Jeesuksen opetuksista vakuuttuminen perustuu läheiseen suhteeseen hänen kanssaan. Kyseessä ei ole siis ensisijaisesti tiedollinen ymmärtäminen, joka mielestäni on uudessa käännöksessä näkökulmana.

Kiitos, Jeesus, että voimme sinut tuntea ja vakuuttua sinusta ja opetuksistasi! Kiitos, että käytät tähän kaikkia aistejamme ja koko olemustamme etkä pelkästään järjellistä ymmärrystämme!

Pekka