”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: »Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?» Jeesus vastasi: »Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. [–]” (Joh. 9:1-3)
Synnin syvin olemus on, että elämme erossa Jumalasta. Synnin arkinen olemus puolestaan on, että teemme tai valitsemme väärin, jolloin rikomme Jumalaa, itseämme ja/tai lähimmäisiämme vastaan. Edellinen johtaa jälkimmäiseen, jolloin emme välttämättä edes ymmärrä, että yksittäiset tekomme ja valintamme voivat olla vääriä. Tässä tilanteessa emme välttämättä edes ymmärrä pyytää anteeksi vääriä tekojamme ja valintojamme, koska ei ole ymmärrystä Jumalasta ja hänen pyhyydestään. Toisaalta Jumalan yhteydessä elävä ihminen joutuu myös huomaamaan vääjäämättä, ettei hän pääse maallisen elämänsä aikana irti yksittäisistä synneistä. Hänellä on kuitenkin halu pyytää anteeksi ja tehdä parannusta asioista, jotka hän kokee vääriksi.
Jumalasta erossa elämisen seuraamus on iankaikkinen kadotus. Jeesus on tullut, että voisimme löytää yhteyden Jumalaan. Yksittäisillä synneillä on myös seuraamuksensa. Niiden kohdalla eivät kuitenkaan päde selkeät syy-seuraussuhteet. Ei voida yleisesti sanoa, että tuosta synnistä seuraa tätä. Asia on paljon monimutkaisempi.
Elämme syntiin langenneessa maailmassa, jossa kaikki ihmiset joutuvat kohtamaan kärsimystä, sairautta, kipua ja kuolemaa. Auttaako Jeesuksen vastaus opetuslapsille meitä pohtimaan sitä, miten elämän kipeiden asioiden keskellä Jumalan teot voisivat tulla julki? Tässä Raamatunkohdassa tapahtuu ymmärtääkseni fyysisen paranemisen lisäksi henkinen ja hengellinen paraneminen. Iankaikkisuuden kannalta tärkeintä on hengellinen paraneminen eli se, että ymmärrämme ja uskomme omalle kohdallemme Jumalan pelastussuunnitelman, joka kiteytyy Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Henkinen ja fyysinen paraneminen ovat myös tärkeitä ja mahdollisia, mutta niiden kohdalla meidän on myönnettävä, ettemme ainakaan vielä näe niitä niin paljon kuin haluaisimme. Hengelliseen paranemiseen on kuitenkin olemassa mahdollisuus joka hetki. Toivottavasti mahdollisimman moni ihminen voisi tähän mahdollisuuteen tarttua.
Rukoilen, Jeesus, sitä tänään, että saisimme yhä enemmän nähdä hengellisiä paranemisia eli että ihmisiä alkaisi tulla enenevässä määrin uskoon.
Pekka