Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 49 Hepr. 7

Jaakob siunaa tämän päivän luvussa omat poikansa ennen kuolemaansa. Heti alkuun kolme vanhinta poikaa saavat osakseen ennemminkin ankaria moitteita, joista siunaus on kaukana. Mitä lie Juuda neljäntenä iässä ajatellut, kun tuli hänen vuoronsa kuulla isänsä sanat vanhempien veljiensä jälkeen. Ehkä Juuda pelkäsi kuulla isänsä sanoja, mutta ne olivatkin todellisia siunauksen sanoja. 

“Juuda, veljesi ylistävät sinua. Sinun kätesi on iskevä vihollistasi niskaan, sinun isäsi pojat kumartavat sinua”, 1 Moos 49:8. Juudasta tulikin johtava heimo. Tämä oli Jumalan valinta. Juudan heimosta polveutui kuningas Daavid ja lopulta Jeesus Kristus.

“Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei käskijän sauva hänen suvultaan. Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, häntä kansat tottelevat”, 1 Moos 49:10. Tämä jae ja kaksi seuraavaa kuvaavat Jeesusta. Juutalaiset rabbitkin ovat kirjoittaneet, että Juudan siunaus puhuu tulevasta messiaasta. Jeesuksella on kaikki valta.

Kuten arvata saattaa, niin Joosef sai isältään myös erityisen siunauksen. Jaakob lausui hänelle näin: “Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä, sen oksat ojentuvat yli muurin. Jousimiehet hätyyttävät häntä, he ampuvat ja ahdistavat häntä, mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio, isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ja siunauksia syvyyksistä maan alta, siunauksia kohduille ja rinnoille.”

Joosefin siunauksen alku tuo mieleen Psalmin yksi. Siinä puhutaan ihmisestä, joka tutkii Herran lakia ja saa siitä siunauksen. Hän on kuin vetten äärelle istutettu puu, joka antaa hedelmän ajallaan. Ota Joosefin siunaus omalle kohdallesi tänään: Jumala antaa siunauksia niin ylhäältä taivaasta kuin syvyyksistä maan alta. Tulkitse tätä niin, että Jumala lupaa olla mukana kaikissa tilanteissa, vaikeatkin ajat voivat kääntyä siunaukseksi.

Mika

1. Moos. 48 Hepr. 6

Joosef oli Jaakobin sydämessä erityisasemassa veljiinsä nähden ja tässä luvussa Joosefin pojat saavat erityissiunauksen ennen Jaakobin kuolemaa. Tuntuu merkittävältä, että Jaakob saa ennen kuolemaansa siunata läheisensä. Efraimin ja Manassen siunaaminen liittynee siihen, että luvatussa maassa Israelissa oli maa jaettava 12 heimon kesken ja Leevin heimolle ei tullut omaa maa-aluetta pappispalveluksen takia. Joosefin jälkeläiset saivat kahden heimon alueet, joten kokonaisuus olisi tasapainossa.

Efraim ja Manasse olivat Joosefin veljistä poiketen kasvaneet Egyptissä faraon hovissa. He olivat parikymppisiä nuorukaisia ja he eivät olleet edes käyneet esi-isiensä maassa. Miten Joosef sai pidettyä heidät uskollisina esi-isiensä uskolle? Jaakobin siunauksen äärellä tulee mieleen, miten tärkeää on siunata ja rukoilla niitten lasten puolesta, jotka ovat meidän elinpiirissämme. 

Jaakobin siunauksessa on monia koskettavia kohtia. Hän käyttää ensimmäisenä kuvaa paimen Jumalasta, 48:15. Jumala oli ollut hänen paimenensa syntymästä tähän saakka eli 147 vuotta. Kuten jo eilen totesin, niin Jaakobin elämässä oli ollut raskaita vaiheita. On koskettavaa lukea, että hän ei ollut katkera, vaan näki elämänsä osana vahvaa Jumalan siunausten ketjua. Tällä viikolla Ut:n puolella luetaan heprealaiskirjettä ja sunnuntaina on vuorossa luku 11. Siellä on jakeessa 21 maininta, jonka mukaan Jaakob siunasi Joosefin pojat uskon tähden. Kohta jatkuu niin, että kuolemansa edessä Joosef puhui uskon tähden israelilaisten lähdöstä Egyptistä omaan maahansa. Jumalan kutsu ja lupaukset olivat siis vahvasti Jaakobin ja Joosefin mielissä, vaikka he eivät päässeetkään näkemään lupausten täyttymistä. Jokaisella heillä ja niin meilläkin on oma osuutemme tehtävänä Jumalan suuressa kokonaissuunnitelmassa.

Mika

1. Moos. 47 Hepr. 5

Tällä viikolla luemme Joosefin elämän niistä vaiheista, jolloin hänelle ja koko perheelle alkoi selkiintyä rankkojen vuosien jälkeen Jumalan huolenpito ja kokonaisvaltainen johdatus. Joosef oli paljastanut itsensä veljilleen ja hänen sukunsa oli muuttanut Egyptiin. Nälänhädän keskellä Jumala piti huolta Joosefin suvusta ja itse asiassa koko Egyptistä.

Joosef toimi rehdisti faraota kohtaan kertomalla tälle suvustaan. Farao puolestaan oli rehti Joosefin sukua kohtaan. Hänen ei olisi ollut mikään pakko antaa muukalaisille parasta osaa maasta asuttavaksi. Raamatun mukaan on tärkeää, että toimimme muukalaisten parhaaksi.

“Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” (5 Moos 10:17-19). Meidänkin keskellämme on tämän ajan muukalaisia.

Joosef toimitti isänsä Jaakobin faraon puheille. On koskettavaa lukea maininta siitä, että Jaakob toivotti faraolle siunausta, 47:7 ja 10.. Jaakob siunasi maailman tuon ajan mahtavinta miestä! Puhuessaan faaraon kanssa Jaakob sanoi oikein, että hänen elämänsä oli ollut onnetonta. Hänellä oli paljon vastoinkäymisiä, riita veljensä Esaun kanssa ja monet muut perhe-elämän vaikeudet. Mutta nyt Jaakob näki perheensä jälleen yhdistyneenä. Ja kaiken jälkeen hän sai siunata faraonkin, kuten seuraavissa luvuissa myös Joosefin pojat ja kaikki poikansa. Jumala salli Jaakobin kokea eheyttävän vanhuuden.

Mika