Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 2 Hepr. 10

Mooses on juutalaisille ehkä kaikkein suurin hahmo Vt:ssa Daavidin ohella. Huomisen päivän Ut:n luku, Hp 11:23-29, kertoo varsin monia asioita Mooseksen elämästä. Luvussa Mooses ja hänen vanhempansa ovat uskon esikuvia meille. Mooseksen vanhempien usko sai heidät pitämään lapsensa piilossa egyptiläisiltä ja lopulta laskemaan hänen kaislakorissa virran vietäväksi. Jumalan varjeleva käsi oli Mooses-vauvan yllä ja ihmeellisellä tavalla hän kasvoi faraon hovissa.

Heprealaiskirjeessä Mooseksesta sanotaan, että hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa, Hp 11:24-25. Mooseksella oli varmasti kaikkea, mistä tuona aikana saattoi vain kuvitella. Hän oli saanut tuon ajan parhaan mahdollisen koulutuksen ja varallisuutta oli paljon. Hän kuitenkin samaistui omaan kansaansa. Oletan, että Mooseksen vanhempien uskolla ja rukouksilla oli merkitystä.

Mooses jollain tavalla ymmärsi tehtävänsä jo 40 vuotiaana, mutta silloin hän ei toiminut viisaasti. Tätä seurasi 40 v ajanjakso, jolloin Mooses oli Midianissa karkumatkalla ja toimi paimenena. Tuo aika oli erilaista valmistautumista tulevaan tehtävään. Jumalalla oli Moosekselle tehtävä, johon tarvittiin pitkä valmistautuminen. Luvun loppu kertoo sen, että kansan kääntyminen Jumalan puoleen sai lopulta aikaan lähdön orjuudesta kohti luvattua maata. Mooseksen elämän vaiheet puhuvat meille monella tavalla. Välillä voi kulua pitempiä aikoja odottaen, mutta Jumalan aikataulu on oikea. Hänen apunsa ei tule liian myöhään, mutta ei myöskään liian aikaisin. Siksi tarvitaan uskoa.

Mika

2. Moos. 1 Hepr. 9

Israelilaiset viipyivät Egyptin orjuudessa kaikkiaan reilut 400 vuotta. Uudet hallitsijat eivät enää muistaneet Joosefia ja israelilaisten historiaa. Kansa joutui kovaan pakkotyöhön. Israelilaisista kuitenkin kasvoi Egyptissä iso kansa. Toinen Mooseksen kirja kertoo kansan lähdöstä ja vaelluksesta Egyptistä kohti luvattua maata. Jumalan lupaukset täyttyivät, vaikka 400 vuoteen mahtui varmasti varsin epätoivoisia aikoja. 

Jälkikäteen ajatellen näyttää siltä, että Egyptin orjuudessa asuminen oli tärkeä vaihe israelilaisten elämässä. He olivat yhtenäisiä kohdatessaan sortoa ja he saattoivat kasvaa suureksi kansaksi. Erämaavaellukselle lähti kansa, joka uskoi yhteen Jumalaan. Ehkä tällaista Jumalaan uskovaa kansaa ei olisi syntynyt helpommissa olosuhteissa. Vaikeat vaiheet eivät välttämättä käännä meitä Jumalan puoleen, mutta usein niin näyttää käyvän. Kuulin, että nykyisen pandemian aikana joissain maissa google-haun yleisin sana on ollut rukous. Moni on kiinnostunut saamaan yhteyden Jumalaan.

Tämän viikon Ut:n luvut heprealaiskirjeestä viittaavat erityisen paljon Vanhaan testamenttiin. Israelin historia kätkee sisäänsä paljon esikuvallista, kun ajattelemme Jumalan pelastushistorian täyttymistä Jeesuksessa. Olimme synnin orjuudessa ja täysin kykenemättömiä pelastamaan itse itsemme. Tarvitsimme Jumalan puuttumista asioihin, Jeesuksen tulemista ihmiseksi ja kärsimystä meidän tähtemme.

Mika

1. Moos. 50 Hepr. 8

“Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.” 1 Moos 50:20.

 

Joosefin sanoissa veljilleen on tärkeä opetus ja muistutus. Jumala käänsi Joosefin kokemat vaikeat vaiheet siunaukseksi niin koko perhekunnalle kuin kokonaisille kansoille. Joosefin kertoma ajatus muistuttaa myös siitä, että hän on Jeesuksen esikuva. Jeesukselle tehtiin pahaa, mutta Jumala käänsi tuon kaiken pelastukseksi monille. 

Silloin kun koemme vastoinkäymisiä ja vaikeita asioita, niin olemme vedenjakajalla. Emme näe asioiden kokonaisuutta. Vaarana on katkeroituminen ja selän kääntäminen Jumalalle. Joosef säilytti uskon Jumalaan orjatyössä ja vankeudessa. Hän joutui vankilaankin syyttömänä. Joosefin myöhemmät vaiheet puhuvat vahvasti siitä, miten Jumala käänsi Joosefin elämän siunaukseksi muille. Rukoilen sitä, että me säilyttäisimme uskon Jeesukseen kaikissa vaiheissamme.

Mika