Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 5

Tämän luvun sukuluettelosta olisi hyvää ainesta sukututkijoille, tässä on nimilistan alkupää valmiina meille kaikille. Koko tämä nimien lista perimätietona on täytynyt olla Nooalla (ellei sitä ilmestystietona sanottu Moosekselle). Hämmästyttää, miten tärkeänä Jumalan sana on pitänyt sukuluetteloa jo näin alkulehdillä. Sinun ja minun sukuluettelo on Jumalalla vuosien tarkkuudella tiedossa. Ja silti oleellisinta on, että olemme uudelleen syntyneitä Jumalan lapsiksi, asemaltamme Jeesuksen kanssaperillisiä, Isän rintaperillisen asemassa.

Luuk. 17

Tässä luvussa Jeesus opettaa Ihmisen Pojan päivästä. Ymmärrän sen hänen toisen tulemuksensa päiväksi. Olosuhteita verrataan Nooan ja Lootin päivien kaltaisiksi. Tulkitsen päivien laatua kolmella ulottuvuudella: Ensiksikin arki pyörii, mennään naimisiin, syödään ja juodaan. Samalla on voimassa nekin ilmiöt, miksi vedenpaisumuksen piti aikanaan tulla. Kolmanneksi ”Nooa rakentaa arkkia”, on Jumalan käsikirjoitus, Hänen Poikansa tulemuksen valmisteluprosessi menossa. Päivämäärää Jeesuksen tulemukselle meidän ei ole tarpeen tietää, se on yksin Isän Jumalan tiedossa. Odotetaan yhdessä.

Pirkko

1. Moos. 4 Luuk. 16

Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta jättää mieleen epämiellyttävän olon. Länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyvin toimeentulevana edustajana ei ole vaikeaa asettaa itseään kertomuksessa rikkaan miehen rooliin, jonka iankaikkinen kohtalo on onneton. Ymmärränkö tämän vertauksen oikein? Miten oma taustani vaikuttaa siihen, miten tulkitsen vertausta? 

Vastakohtia vertauksessa riittää: rikas – köyhä, ylellisyys – nälkä, terveys – sairaus, iankaikkinen elämä – iankaikkinen kadotus. Tästä tulee pintatasolla väistämättä houkutus ajatella, että ihmisen iankaikkinen kohtalo olisi sidoksissa siihen, mikä hänen asemansa elämässä on suhteessa näihin ääripäihin.

Tätä Jeesus tuskin tarkoitti. Paavali kirjoittaa, että pelastus on Jumalan lahja ja perustuu Jumalan armoon eikä ihmisen teoilla ole siinä mitään merkitystä (Ef. 2:8-9). Paavali kuitenkin jatkaa samassa kohdassa, että meidät on luotu ”Jeesuksen Kristuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef. 2:10).

Varmaankin Jeesus kertomuksellaan halusi korostaa sitä, ettemme eläisi itsekeskeistä elämää, jossa ei ole tilaa toisille eikä heidän kärsimykselleen ja kivulleen. Lisäksi kertomuksessa on vahva viesti sen suhteen, että ihmisen tulee tehdä iankaikkiseen elämään liittyvät päätöksensä maallisen elämänsä aikana. Tätä päätöstä varten on olemassa riittävästi tietoa, eikä siihen tarvita yhteyttä elävien ja kuolleiden välillä. 

Herra Jeesus, anna meille myötätuntoa ja kiinnostusta kaikkia ihmisiä kohtaan! Anna meille viisautta, ymmärrystä ja rakkautta kohdata heitä ja heidän erilaisia tarpeitaan! Auta niin, että jokainen meistä voi omilla lahjoillaan olla palvelemassa sinun valtakuntasi työssä!

Pekka

1. Moos. 3 Luuk. 15

Syntiinlankeemus (1. Moos. 3) ja tuhlaajapoikavertaus (Luuk. 15:11-32)! Näissä kahdessa näkyy todella vahvasti se kontrasti, joka on ihmisen väärien valintojen seurausten ja kiihkeästi eksynyttä lastaan odottavan Isän kaipauksen välillä. Ihmisen tie vie luonnostaan pimeyteen, vankeuteen ja kuolemaan. Isän suunnitelma vie valoon, vapauteen ja elämään.

Jos sinulla on aikaa ja mahdollisuus, niin voit googlettaa Jari Levyn kappaleen ”Sinä juokset vastaan”, joka löytyy YouTubesta Exitin esittämänä. Ainakin minun on sitä aika vaikea liikuttumatta kuunnella. Jari Levy on siinä hienosti sanoittanut, miten virheitä tehnyt ihminen voi tuhlaajapoikana palata Isän luo. Eikä vain pelkästään palata, vaan Isä juoksee vastaan!

Pekka