Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 21 Apt. 7

Hes. 21 Herran miekka on valmiina

Hesekielen tehtävä ei ole helppo, sillä taas alkaa tuomion julistus, koska ”minulle tuli tämä Herran sana” (1). Luvusta ei armoa löytynyt, vaan pikemminkin päinvastoin. Hän julistaa tilinteon hetkestä voimakkain sanan kääntein ja vertauksin palavasta metsästä ja pyövelin miekasta, joka on hiottu tappamaan. ”Se on kansalle koettelemus, mutta syystä. Kansa ei ole taipunut kuriin – näin sanoo Herra Jumala” (18). ”Teidän syyllisyytenne on tuotu julki, teidän rikkomuksenne on paljastettu, teidän syntinne näkyvät kaikessa mitä teette” (29). ”Sinä menehdyt tulenlieskoihin, sinun vertasi pirskuu kaikkialle, eikä sinusta jää edes muistoa. Minä, Herra olen puhunut” (37).

Mielenkiintoisella tavalla Hesekiel saa käskyn vahvistaa viestinsä näyttelemällä mitä tapahtuu niille, jotka kuulevat hänen viestinsä. Pelko ja lamaannus näkyvät näin: ”Vaikerra heidän nähtensä, lyyhisty maahan ja voihki murheissasi” (11).

Tässä jäin miettimään, miten oman syyllisyyteni kohtaaminen näkyy ja tuntuu minussa? Tuleeko ikävä Jeesuksen luo vai alkaako selittely?

Apt. 7 Stefanoksen puhe ja kuolema

Hengen johtamana Stefanos sai vielä puhua historiallisen todistuspuheensa ennen kuolemaansa. Hänen kasvonsa olivat kuulijoista niin kuin enkelin kasvot. Puheensa jälkeen Jeesus tuli noutamaan hänet kotiin! Surullinen, mutta toisaalta myös lohdullinen tapahtuma.

Juha

Hes. 20 Apt. 6

Hes. 20 Israelin uskottomuus ja sanoma armosta

Israelin vanhimmat tulivat kysymään Hesekieleltä neuvoa, mutta eivät saaneet muuta neuvoa kuin tuomion julistuksen ja tutun kertauksen kansan historiasta, jossa toistuu kerta toisensa jälkeen luopumus Jumalasta ja epäjumalien puoleen kääntyminen. Jumala on aika inhimillisen tuntuinen Hesekielen kertomana, sillä hän suuttuu ja vihastuu, mutta myös välillä leppyy, kun muistaa omat lupauksensa ja liittonsa Israelin kanssa. ”Silti minun tuli heitä sääli, enkä hävittänyt heitä, en tuhonnut heitä autiomaassa” (17). Vihan ja tuhon tavoite oli se, ”jotta he tulisivat tietämään, että minä olen Herra” (26). Tämä uskottomuus jatkuu kuitenkin aina sukupolvelta toiselle, kuten myös viha ja rangaistukset.

Luvun lopussa tulee lupaus uudenlaisesta suhteesta Jumalan jaa Israelin välillä. Silloin luvatussa maassa Jumala osoittaa rakkauttaan ja ottaa vastaan kansansa rakkautta uhrien ja katumuksen kautta. ”Te tulette tietämään, israelilaiset, että minä olen Herra, kun minä nimeni tähden teen teille näin enkä siten, kuin te ansaitsisitte, en teidän kelvottoman elämänne ja pahojen tekojenne mukaan” (44). Tätä on armo! Eläkäämme uudessa liitossa tässä uskossa, toivossa ja rakkaudessa!

Apt. 6 Seitsemän avustajaa valitaan, Stefanos vangitaan

UT:n puolella on toisenlainen tunnelma. Voidaan lukea hyvistä uutisista, jotka kertovat, miten Jumalan sana levisi leviämistään Jerusalemissa, opetuslasten määrä kasvoi nopeasti, ja usko voitti puolelleen myös monia pappeja. Apostoleille tuli positiivinen ongelma, sillä opetuslasten joukon kasvaessa tarvittiin lisää työmiehiä diakoniahommiin. Kriteereinä pidettiin hyvää mainetta sekä Hengen ja viisauden täyteyttä. Stefanoksesta sanottiin erikseen, että hän oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä. Hän oli täynnä armoa ja voimaa tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja aina siihen saakka, kunnes hänestä alettiin levittää valeuutisia ja -todistuksia, jotka johtivat hänen kivitykseen.

Tuli myös mieleen pikaoikeudenkäynnit netti/somemaailmassa, joita on nähty,  ja joissa on tehty myös vakaumuksen vuoksi aika nopeita ”teloituksia”.

Jäin myös miettimään, että onko se edelleen niin kuin Raamattu sanoo, että ”vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina.” (2 Tim.3:12).

Juha

Hes. 19

Päivän tekstissä valitetaan kaunopuheisesti Juudan kuninkaiden kohtaloa.  En oikein osaa kommentoida itse tekstiä, mutta on hyvä huomata, että se paljastaa että Hesekiel suri sitä, että Juudan hallitsijoille kävi niin kuin kävi. Siitä huolimatta, että he olivat vastustaneet häntä ja muita profeettoja. Profetioiden tarkoitus ei ollut missään vaiheessa vain ennustaa onnettomuutta vaan estää se. Hesekielkin oli varmaan loppuun asti toivonut, että hänen sanojaan kuultaisiin ja kun niin ei käynyt hän oi järkyttynyt ja surullinen.

Apt. 5

Kertomus Ananiaksen ja Safiran kohtalosta ei ole mukava ja se on aika häiritseväkin. Jos se jotain opettaa niin ainakin sen, että ei ole hyvä esittää parempaa ihmistä kuin mitä on. Alkuseurakunnassa huolehdittiin köyhistä ja elettiin yhteistaloudesta, mutta se oli vapaaehtoista, eikä jokin uskonnollinen pisteenkeruusysteemi, niin kuin Ananias ja Safira tuntuivat luulevan.

Merkittävä teema tässä luvussa on se, että Jumalan valtakunta oli murtautumassa esiin isosti. Apostolien opetusta ei saatu mitenkään kuriin eikä heitä pidätelleet edes vankilan muurit. Tätä kaikkea vielä täydensivät hurjat parantumisihmeet. Ylipappien kannalta homma meinasi mennä melkoisen sekasortoiseksi, mutta sitten esiin astui yllätävä hahmo, Gamaliel niminen fariseus ja lainopettaja, joka suositteli malttia ja sai kuohunnan ainakin vähäksi aikaa rauhoittumaan.

Tämä on kaikki mielenkiintoista ja jännittävääkin tekstiä ja sitä lukee kuin seikkailukertomusta. On kuitenkin muistettava, että apostoleille tämä oli totista totta ja he joutuivat joka päivä päättämään laittavatko henkensä uudestaan likoon ja menevät opettamaan kansaa. Tietysti päätöstä helpotti vahva Pyhän Hengen läsnäolo. Huolimatta vastustuksesta evankeliumi levisi kovaa vauhtia.

Tämän  tekstin äärellä pyydän samanlaista kestävyyttä ja uskollisuuttaa kuin mitä apostoleilla oli.

 

Marko