Kategoria: Luemme Raamattua

2. Aik. 24
Matt. 17

Joasin elämän tarina on surullinen. Sen alku oli dramaattinen, kun hän pienenä vauvana välttyi juuri ja juuri isoäitinsä Ataljan hirmuteolta (2. Aik. 22:10-12). Hänen tätinsä Josabat, joka oli pappi Jojadan vaimo, pelasti hänet. Josabat ja Jojada kasvattivat Joasin, josta tuli kuningas seitsemän vuotiaana jälleen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Kuninkuuden alku sujui hyvin, mutta alamäki alkoi sen jälkeen, kun pappi Jojada kuoli (jakeet 17-18).

Miksi näin kävi? Se jää tekstin perusteella arvoitukseksi. Oliko Joasin luonne heikko? Oliko hän ns. ulkopuolelta ohjautuva eli ympäröivien ihmisten ajatukset ja odotukset ohjasivat hänen toimintaansa? Itselleni tämä puhuu siitä, että sillä on merkitystä, minkälaisia ihmisiä on ympärilläni ja ketä kuuntelen. Tärkeää on myös Jumalan lapsen identiteetti, joka perustuu Raamatun totuuksiin, ja seurakuntayhteys. Hyvä on myös rukoilla, että Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen niin, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (vrt. Fil. 2:13, vanha käännös).

Myös Matteuksen evankeliumin tekstissä mennään tänään ns. laidasta laitaan. Ensin ollaan Kirkastusvuorella ja sen jälkeen väkijoukossa kivun ja sairauden keskellä. Tämä muistuttaa siitä, että on tärkeää olla Jeesuksen kanssa ja ihastella ja ihmetellä hänen kirkkauttaan ja suuruuttaan esimerkiksi seurakunnan yhteisissä kokoontumissa. Siihen emme kuitenkaan voi jäädä olemaan, vaan meitä kutsutaan elämään uskoamme todeksi arjen keskellä, josta voimme taas sitten jälleen hetkeksi tulla varustautumaan uskovien yhteyteen.

Kiitos, Jeesus, uskovien yhteydestä! Kiitos KohtaamisPaikasta! Kiitos, että saamme yhdessä kasvaa, Jeesus, sinun tuntemisessa! Auta meitä oikealla tavalla ja viisasti kohtaamaan ihmisiä ja asioita, joita tuot eteemme elämän arjessa!

Pekka

2. Aik. 21
Matt. 16

Tämän päivän uuden testamentin luvusta aloin miettimään, että miten kaksi hyvin erilaista Pietaria käsittelevää kohtaa on päätynyt toisensa viereen. Ensin Jeesus kertoo Pietarille että hänelle on varattu iso, ellei jopa merkittävin rooli mitä ihminen voi saada. Ja heti seuraavaksi siirrytään kohtaukseen, jossa Jeesus nuhtelee Pietaria voimakkaasti.

Näissä kahdessa tapahtumassa huomionarvoista on se, että ensimmäisessä tapahtumassa Pietari puhuu sanoja, jotka Jeesus kertoo Pietarin saaneen itse Jumalalta. Toisessa tapahtumassa voi ymmärtää Pietarin sanoihin vaikuttaneen itse Saatana.

Tämä kohta puhuu minulle siitä että puheissa ja teoissa on syytä olla tarkkana. Jälkimmäisessä tapahtumassa Pietarin sanat Jeesukselle osoittavat rakkautta ja välittämistä. Mutta Jeesus paljastaa tässä Pietarin sanojen takana olevan pahuuden.

Siksi on hyvä että meillä kristityillä on Pyhä Henki, raamattu ja seurakunta. Se mitä omissa ajatuksissa pidämme oikeana voikin johtaa väärille teille. Rukoilu, vastausten hakeminen raamatusta ja muiden kristittyjen seura auttaa meitä pysymään puheissa ja teoissa oikealla tiellä, kohti Jumalan iänkaikkista valtakuntaa.

–Tomppa

2. Aik. 20
Matt. 15  Jumalan käskyt ja ihmisten säännöt

Luvun alussa Jeesus haastaa meitä pohtimaan miten elää oikein käskyjen ja perinnäissääntöjen sekamelskassa. Tämä laittaa miettimään, mitkä arvot ja periaatteet ohjaavat elämääni?  Ovatko ne Jumalan valtakunnan periaatteita vai jotain muita. Varsinkin kun nykyisin monet vanhat ja hyvätkin säännöt väännetään uusilla tulkinnoilla uuteen uskoon, niin vastaukseksi tulee vähän samanlainen hämmennys kuin fariseuksillakin ja lainopettajilla oli. Keskittyminen Jumalan käskyjen tarkkaan noudattamiseen, ja sekä oman että vähän lähimmäisenkin elämän vahtimiseen ei ainakaan tuota hyvää hedelmää. Riittääkö 10 käskyä, vai olisiko se suurin käsky, eli rakkauden kaksoiskäsky riittävä oikeassa suunnassa pysymiseen? Mitäpä jos suuntaisi ajatukset Jeesuksen hyvyyteen ja armahtavaisuuteen? Tuleepa mieleeni kohtia Raamatusta, jossa Jumalan valtakunnan etsimistä ja Herran kirkkauden katselemista kuvataan tärkeinä luonteen ja ihmisenä kasvun tekijöinä. Kun suunta on itsestä ulospäin se antaa toivon näkökulman. ”Sinulla on ikuisen elämän sanat,” sanoi Pietari Jeesukselle.

Toinen asia, mihin jäin jumiin tällä kertaa oli puheen ja sydämen yhteenkuuluvaisuus. Jakeessa 18 on asiasta mielenkiintoinen kuvaus: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen”.  Pari lukua aiemmin puhuttiin samasta asiasta: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa (Matt. 12:35). Saastaisuus ei poistu ulkoisesta puhtaudesta huolehtimisen avulla. Käsien peseminen ehkäisee kyllä flunssatartuntaa, mutta syntistä sydäntä se ei pese puhtaaksi. Tunnustaminen ja totuus vapauttaa ja puhdistaa. (1. Joh. 1:8-9)  

Sydämen tila näkyy puheessa. Puhe kertoo mitä on sydämessä, sillä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa murtautuu esiin ihmisen paha tai hyvä tahto. Turhaan ei sananlaskuissa varoiteta (4:23, 24) että ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämän lähde. Älä päästä suuhusi petollisia puheita, pidä vilppi loitolla huuliltasi.”

Voisiko myös ajatella niin, että kun kiität ja puhut  hyvää, se vahvistaa ja parantaa sydäntäsi ja elämän laatua! Meillä on ”Huomaa hyvä”- teema menossa koulussa. Siinä pyritään etsimään, huomaamaan ja sanallistamaan hyviä asioita ympärillämme. Hyvillä sanoilla luomme positiivista ja kiitollista ilmapiiriä ja vahvistamme toisiamme. Muistakaamme ruokkia itseämme myös Jumalan Sanalla päivittäin!

Paavali tunsi myös tämän periaatteen: ”Lopuksi veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne” (Fil. 4.8-9).

Juha