Tässä luvussa on sotimista ja ruumiita tulee kasapäin. Daavid voittaa ja saa sotasaalista. Lisäksi Daavid sai lahjoja toiselta kuninkaalta, jonka viholliset Daavid oli joukkoineen voittanut. Jakeessa 11 todetaan, että Daavid pyhitti saaliit ja lahjat Herralle. Voittojen pyhittäminen Herralle lienee vastakohta itselle omimiselle. Mitähän tämä voisi tarkoittaa meille? Mitä Herralle pyhittäminen voisi tarkoittaa? Aika, koti, varat, mitä vielä, miltä osin niitä voisi pyhittää Herralle. Häneltähän ne ovat alun perin saatuja. Pyhittämisiin – vaikkei edes tarkoin tiedettäisi, mitä se tarkoittaa.
Jaakob on huolissaan köyhien ja heikoimmassa asemassa olevien kohtelusta seurakunnassa. Tapasin kerran miehen, joka kertoi tulleensa aikanaan uskoon ja kaipasi seurakuntaan, muttei mielestään voinut mennä, kun sanoi olevansa ”tällainen juoppo”. Pitäisi voida tulla! Onhohan julkkisten tai korkealle arvotettujen ihmisten mahdollista tulla seurakuntaan ja olla mukana ”tavisuskovina”. Köyhä tai rikas, näkyvästi ryvettynyt tai pintakiiltoinen, Jeesus ja seurakunta ovat kaikkia varten.
Jumalalle kelpaaminen perustuu lahjavanhurskauteen, siitä en tingi. Kristinusko ei ole ulkonaisen käyttäytymisen järjestelmä. Uskon inspiroimilla teoilla saa uskon näkymään. Niin Jaakobkin taisi ajatella. Jos uskovan uskon teot määritellään inhimillisesti, syntyy lahkoja ja kontrolloivia yhteisöjä. Vaelletaan Pyhän Hengen inspiroimissa teoissa, edeltä valmistetuissa, Raamatun hengen mukaisissa ja yllätytään. Mitähän tänään tehdään, nähdään ja koetaan?
– Pirkko