1. Kun. 14
Joh. 18
Tämän päivän Raamatuntekstien äärellä huomioni kiinnitti Jeesuksen ja hänen opetuslapsensa Pietarin täysin erilainen suhtautuminen vaikeuksiin. Kun Jeesusta tultiin vangitsemaan Öljymäelle, Pietari tarttui miekkaan ja sivalsi peloissaan ja vihoissaan vangitsijoiden palvelijalta korvan irti (Joh. 18:10). Jeesus sen sijaan nuhteli Pietaria ja antautui tyynesti vangittavaksi, sanallakaan vastustamatta, vaikka tiesi, että häntä odotti kuolema ((jakeet 4, 11 – 13).
Hetken kuluttua Pietari seurasi Jeesusta vastaan nostettuja syytöksiä varjoissa ylipapin palatsin pihalla. Suunniltaan pelosta hän nyt oli hiljaa ja kielsi edes tuntevansa Jeesuksen, kun sitä häneltä kolmeen kertaan kysyttiin (j. 17, 25 ja 27). Kun Jeesusta samaan aikaan syytettiin palatsissa, Jeesus avasi suunsa ja puhui tyynesti tehtävästään ja siitä, kuka hän on pappi Hannakselle (j. 20 – 23) ja hiukan myöhemmin Pilatukselle (j. 36 – 37) vaikka tiesi joutuvansa valtaviin vaikeuksiin.
Jeesus oli tietoinen kutsumuksestaan, ja että kärsimys oli osa sitä. Kriittisellä hetkelläkin hän uskoi asioiden olevan Isän hallinnassa, vaikka joutui kokemaan Jumalan täydellisen hylkäämisen. Pietari sen sijaan oli nähnyt vasta välähdyksiä Jeesuksen kuninkuuden luonteesta ja yritti väkivallalla saada Jumalan tahtoa tapahtumaan. Kun tilanne kävi mahdottomaksi, Pietarin rohkeus petti ja hänestä tuli pelkuri.
Myöhemmin Pietarikin oppi tuntemaan Jumalan valmistaman pelastuksen ja oman kutsumuksensa osana sitä (Joh. 21:18). Silloin hän ei enää pelännyt kärsimystä vaan oli valmis seuraamaan Jeesusta jopa ristille. Pietarin kirjeessään kirjoittamat sanat heijastavat koettelemuksissa syntynyttä Jumalan tuntemista ja luottamusta Jumalaan:
”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:6 – 7)
Rukoilen, että mekin saamme kasvaa Jumalan tuntemisessa samaan luottamukseen, joka Pietarilla oli. Silloin mikään paha ei muserra meitä. Tunnemme Jumalan kasvoista kasvoihin, ja tiedämme, että hän auttaa. Löydämme oman kutsumuksemme ja saamme rohkeuden elää sitä todeksi sekä hyvinä että vaikeina aikoina.
– Heli