Syyrialaiset olivat piirittäneet Samarian kaupungin ja kaupungissa vallitsi paha nälänhätä. Ihmiset olivat aivan toivottomia. Neljällä spitaalisella ei ollut mitään hävittävää, sillä heitä uhkasi kuolema joko kaupungissa nälkään tai syyrialaisten toimesta heidän leirissään. Spitaaliset päättivät ottaa riskin ja mennä syyrialaisten leiriin. Jumalan järjestämän ihmeen takia syyrialaiset olivatkin paenneet ja jättäneet jälkeensä ruokaa ja rikkauksia.
Spitaaliset saivat syödäkseen ja keräsivät rikkauksia, mutta sitten he ymmärsivät olevansa itsekkäitä. Kaupungin muurien sisällä kuoltiin nälkään, vaikka ruokaa oli tarjolla aivan kaupungin muurien takana. Jakeessa 9 heidän kerrotaan sanoneen: ”Me emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän uutisen päivä.” Niinpä he kertoivat kuninkaan väelle tyhjästä vihollisen leiristä ja kaupunkilaiset pelastuivat. Tämä tapahtuma kuvaa meidän tilannettamme. Olemme kuoleman vaarassa ilman Jeesusta. Kun löydämme hänet, niin emme voi pitää asiaa omana tietonamme. Nälkäiset ja köyhät kertovat toisille nälkäisille, mistä ruokaa on löydettävissä!
Ilmestyskirjan luvussa näkyy Jumalan pyhyys. Jumala on sekä pyhä että rakastava. Molemmat näkökulmat ovat olennaisia ja tärkeitä. Voimme lähestyä pyhää Jumalaa siksi, että Hän rakastaa meitä ja uhrasi Jeesuksen puolestamme. Jumala ei tingi pyhyydestään osoittaessaan rakkauttaan. Jeesuksen tähden Hän rakastaa ja tulee lähelle.
Luvun lopussa on mahtava ajatus siitä, että kaikki on luotu Jumalan tahdosta. Jumala on luonut sinut ja minut. Olemme olleet Hänen mielessään jo ennen syntymäämme, Psalmi 139:16. Tässä on aineksia siihen, miksi taivaassa ylistys on niin keskeisessä asemassa Ilmestyskirjan mukaan.
Mika