Uuden testamentin luku on raamatun tunnetuimpia ja kuvaa historiallisesti merkittävää tapahtumaa. Pyhä Henki vuodatetaan ihmisten ylle. Tämä johtaa siihen, että yhä useampi alkaa uskoa Jeesukseen. Se kuinka pienestä opetuslasten joukosta kasvoi maailman suurin, samaan asiaan (Jeesukseen vapahtajana ja syntiemme sovittajana) uskovien ihmisryhmä on suuri ihme. Monesti halutaan kieltää tämän luvun tapahtumat, Jeesuksen ristinkuolema tai jopa Jeesuksen olemassaolo. Mutta kristillisyyden kasvua ei voi oikein kieltää, koska se on näkyvissä tänäkin päivänä. Ja kun otetaan huomioon, minkälaisista lähtökohdista kristillisyys lähti liikkeelle, niin jotain poikkeuksellista (suorastaan ihmeitä) on pakko olla tapahtunut matkan varrella.
Pyhän Hengen vaikutus näkyy tässä luvussa varsin voimakkaasti kielilläpuhumisena. Tämä, mitä me kristityt pidämme Jumalan lahjana, on aiheuttanut paljon ristiriitoja, jopa kristittyjen välillä. Kun tässä raamatun luvussa kielilläpuhuminen veti uskosta osattomia puoleensa, niin ikävä kyllä, monesti nykyään se tuntuu vievän uskosta osattomia vielä kauemmaksi. Ehkä tämä liittyy siihen että uskonto hyväksytään helpommin kuin usko. Ihmisen on helppo ymmärtää ja hyväksyä, että otetaan käyttöön joko sääntökokoelma joka tukee elämistä, vaikka sitä sanotaan uskonnoksi. Mutta uskoa, joka ilmenee yliluonnollisella tavalla, on vaikeata ymmärtää.
Raamattu on täynnä kertomuksia tavallisten ihmisten luonnollisista ja yliluonnollisista tapahtumista. Missään raamatussa ei kerrota, että yliluonnolliset tapahtumat loppuisivat jossain vaiheessa ihmiskunnan historiassa. Siksi on luonnollista odottaa ja hyväksyä, että yliluonnolliset tapahtumat koskevat myös minua, oli sitten kyse kielilläpuhumisesta, profetoimisesta, sairaiden parantamisesta yms.
On myös totta että näiden asioiden parissa eksytään helposti väärille urille. Päivän luku osoittaa sen oikean tavan, myös yliluonnollisten asioiden tulisi johtaa Jeesukseen.
–Tomppa