Paluu kotiin. Tämän päivän raamatun kohdista tuli mieleen ajatuksia siitä.
Paluu kotiin. Vanhan testamentin puolella pakkosiirtolaisia oli mittava joukko. Vaikka paluuta olikin kovasti odotettu, niin kuinka moni heistä oli jo vakiinnuttanut paikkansa siellä jossa he olivat ennen paluutaan Jerusalemiin?
Paluu kotiin. Paluu merkitsi myös uutta tehtävää. Entiset työt oli jätettävä taakse ja aloitettava uusi tehtävä, temppelin rakentaminen. Paluu kotiin ei siis merkinnyt siirtymistä maantieteellisesti paikasta x paikkaan y, vaan koko elämä muuttui.
Paluu kotiin. Uusi testamentti kertoo minulle tässä yhteydessä siitä kuinka matka kotiin voi olla merkityksellinen ja tärkeä. Kun ihminen tulee uskoon, niin mielestäni tuolloin alkaa matka kotiin, Jumalan valtakuntaan. Matka kotiin saattaa mennä kiertoteitä, kuten Paavalille ja kumppaneille kävi. Matkalla voi tulla myös vaikeuksia, jos ei nyt fyysisesti samalla tavoin kuin Paavalille ja kumppaneille, mutta ainakin henkisellä tasolla.
Paluu kotiin. Niin pakkosiirtolaiset vanhassa testamentissa, Paavali ja kumppanit uudessa testamentissa tai me, tänä päivänä Jeesukseen uskovat, emme matkaa kotiin yksin. Matka voi tuntua pitkälle, mutta matkalla itsessään on tärkeä tarkoitus: saada muita mukaan.
Paluu kotiin. Olit sitten missä tilanteessa vaan (esim. vasta lähdössä, jumissa, eksyksissä tai pitkällä kiertotiellä) tuolla matkalla, niin on hyvä muistaa että matkaa kohti Jumalan valtakuntaa ei omilla voimilla tai kyvyillä tehdä. Jumala näkee kaiken, Pyhä Henki on meissä ja Jeesus kulkee rinnallamme. Siitä tämän päivän uuden testamentin luku meitä muistuttaa ja rohkaisee.
Siunausta matkallesi kotiin 🙂
–Tomppa