Monenlaista tulkintaa liittyy 144 000 sinetillä merkittävään henkilöön. Tätä on tulkittu kirjaimellisestikin, mutta Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamatussa todetaan, että ”luku 144 000 saadaan laskutoimituksesta 12 x 12 x 1 000, ja sen on katsottu kuvastavan täydellisyyttä. Riippumatta siitä, miten sinetöitävät tulkitaan, voimme luottaa siihen, että kaikki Jumalan omat saatetaan turvallisesti hänen luokseen eikä ketään hyljeksitä tai unohdeta.”
Suuri kansanjoukko on myös aiheuttanut monenlaista tulkintaa (Ilm. 7:9-17). Erityisesti jakeessa 14 mainittu suuri ahdinko on ollut mielenkiinnon kohteena. Em. kommentaariraamatussa todetaan: ”Toiset arvelevat sen tarkoittavan kristittyjen kärsimyksiä kautta aikojen, toiset taas ajattelevat, että tulevaisuudessa koittaa suuren ahdistuksen aika, joka kestää määrätyn ajan verran. Kummankin tulkinnan mukaan uskovat saavat lahjaksi ikuisen elämän Jumalan kanssa ja heidän murheensa ja kärsimyksensä kyyneleet pyyhitään pois (Ilm. 7:17).”
Jälkimmäisessä tulkintatavassa suuren ahdingon ajatellaan varsin yleisesti kestävän seitsemän vuotta. Tähän seitsemän vuoden periodiin liittyy sitten puolestaan kolme erilaista näkemystä uskovien ylöstempauksesta joko ennen suurta ahdinkoa, ahdingon ajan puolivälissä tai ahdingon ajan lopussa. Ymmärtääkseni näissä pohdinnoissa ei kuitenkaan olla ns. asian ytimessä. Olennaista on, että turvamme ja tulevaisuuden toivomme on kaikissa tilanteissa Jeesuksessa (vrt. Ps. 121).
Herran huone ja pyhien rukoukset! Nämä ovat puhuttelevia sanoja ja mielikuvia juuri ennen seitsemää merkkisoittoa. Olipa elämäntilanteemme ja maailman historian vaihe mikä tahansa, saamme rohkaisua ja toivoa Herran huoneessa seurakunnan keskellä yhdessä rukoilemalla. Herran huoneen ei edes tarvitse olla välttämättä mikään fyysinen tila, koska Jeesus on luvannut olla siellä, missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään (Matt. 18:20).
Kuusi merkkisoittoa on soinut, mutta jäljellä olevat ihmiset eivät vieläkään käänny Jumalan puoleen (Ilm. 9:20-21). Psalmin sanat (Ps. 123:4) itsevarmojen ivasta ja ylimielisten pilkasta tuntuvat jotenkin irvokkailta tässä yhteydessä. Itsevarma ja ylimielinen ihminen luottaa itseensä eikä tarvitse ketään muuta – ei Jumalaa eikä muita ihmisiä muuhun kuin omien, itsekkäiden tarpeidensa ja mielihalujensa tyydyttämiseen.
Jumala on paljastanut ja paljastaa ihmisille monenlaisia asioita, mutta moni asia jää silti kuitenkin meille arvoitukseksi. Danielilla (Daniel 8:26) ja Johanneksella (Ilm. 10: 4) on molemmilla samanlainen kokemus siitä, että he näkivät jotakin Jumalan suunnitelmista, mutta heillä ei ollut lupa niistä kirjoittaa.
Kannattaa siis keskittyä olennaiseen, joka tämän päivän teksteissä tulee esille esimerkiksi seuraavissa jakeissa: ”Meidän auttajamme on Herra, hän, joka on luonut taivaan ja maan.” (Ps. 124:8) ja ”Enkeli [–] vannoi hänen nimeensä, joka elää aina ja ikuisesti, hänen, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.” (Ilm. 10:5-6).
Psalmien teksti tuntuu soveltuvan hyvin kertomukseen kahdesta todistajasta, jotka toteuttavat tinkimättä erikoiselta vaikuttavaa tehtäväänsä. He eivät horju, vaan luottavat Herraan. Vaikka he kuolevatkin, Jumala herättää heidät kuolleista. Herra suojaa heitä nyt ja aina.
Tämä on hyvin vahva, mutta ei välttämättä kovin miellyttävä, kuva hengellisestä taistelusta. Monesti mietin, minkä verran olen valmis maksamaan hintaa Jeesuksen seuraamisesta. No, ehkä sitä ei kannata kovin paljon pohtia, vaan luottaa siihen, että Pyhä Henki on todella puolustaja, joka opettaa, neuvoo, valmistaa ja varustaa siihen, miten eri tilanteissa kannattaa toimia.
”Suuret ovat Israelin Herran teot!” (Ps. 126:2) Näin voi huudahtaa, kun lukee Johanneksen kuvausta naisesta ja lohikäärmeestä. Sana elämään -kommentaariraamatun mukaan ”naisen on perinteisesti katsottu edustavan Jumalan kansaa, joka on odottanut Messiasta saapuvaksi.” Jakeessa 5 mainittu lapsi viitannee puolestaan Jeesukseen.
Jumala pitää ihmeellisesti huolta kansastaan, kun lohikäärme (Paholainen ja Saatana, jae 9) raivoaa ja yrittää kaikin tavoin tuhota sen. Tämä on hyvä muistaa, jos ja kun hengellinen taistelu tuntuu käyvän hankalaksi tai jopa ylivoimaiseksi.
Ilmestyskirjan yksi tunnetuimpia yksityiskohtia on varmaankin pedon merkki ja/tai luku (Ilm. 13:16-18), jota ilman ”kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään”. Olen kuullut sanottavan, ettei ole mitään hätää niin pitkään, kun käteistä rahaa on olemassa.
Elämme nykyisin aikaa, että käteisen merkitys vähenee koko ajan. Teknologian nopean kehittymisen vuoksi emme periaatteessa enää tarvitse käteistä. Siruteknologiaa käytetään jo yleisesti eläimillä, ja se olisi täysin käyttökelpoista myös ihmisillä. Teknologian näkökulmasta on siis jo olemassa kaikki tarvittavat elementit, joilla tämä Ilmestyskirjan näky voisi toteutua.
Pitäisikö olla huolissaan? Itse en ainakaan ole. Sen sijaan olen miettinyt sitä, pitäisikö tai voisiko tuohon mahdolliseen tilanteeseen jotenkin varautua. En vain ole ainakaan toistaiseksi keksinyt mitään, mikä voisi olla käyttökelpoista.
Psalmin sanat ovat tässäkin suhteessa hyvin puhuttelevia (Ps. 127:1-2):
”Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa. Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.”
Jumalan huolenpito on käsittämätön asia. Uskon ja luotan siihen, että jos näen sen ajan ja päivän, jolloin tuo Ilmestyskirjan näky alkaa toteutua, niin Jumalan huolenpito tulee jollakin ihmeellisellä ja uudella tavalla todeksi niille, jotka eivät tuota pedon merkkiä ota.
Siunattua ja levollista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
Pekka