Paavali jatkaa reissujaan, Efesoksen mellakan laannuttua hän jatkaa kohti Makedoniaa. Joka paikassa, minne sitten matkustikin, hänen kerrotaan rohkaisseen kuulijoita, Apt 20:12. Jäin miettimään tätä. Jeesuksen seuraajina meidätkin on kutsuttu olemaan rohkaisemassa kaikkialla. Tuomaan toivoa, lohduttamaan, nostamaan alaspainettuja, kulkemaan rinnalla.
Olet varmaan toiminutkin rohkaisijana. Mitkä tavat on sinulle luontevia? Osa meistä on kutsuttu Paavalin tavoin puhumaan Jumalan sanaa isoillekin joukoille kerrallaan, osa meistä taas rohkaisee pienemmillä estraadeilla, välillä kulissien takana. Meitä kaikkia tarvitaan. Tärkeintä lienee se, että olen paikallani uskollinen. Ja herkkänä Pyhän Hengen vinkkaamisille, kun hän kutsuu rohkaisemaan.
Somessa kaverin komppaaminen, hymiölläkin voin rohkaista ja kertoa rukoilevani hänen puolestaan. Whatsappi, tekstarit toimivat nopeasti viestin viejinä. Voin kysyä kaverilta, mitä hänelle kuuluu? Tai voin itse pyytää rukousta. On varmaan hyvä välillä kertoa kaverille, että rukoilen hänen puolestaan. Ja jos mieleeni on tullut joku rohkaiseva raamatunlause, ajatus tai kuva, niin voin jakaa sen. Tieto siitä, että joku rukoilee, rohkaisee. Älä ole liian ujo tai väärällä tavalla vaatimaton, ettet voisi kertoa kaverille rukoilevasi hänen puolestaan! Kirkossa rukousvastausten jakaminen on myös tärkeä rohkaisun keino. Itse olen monta kertaa rohkaistunut kuullessani jonkun kertovan omaa rukousvastaustaan. Oma asiani on vielä vaiheessaan, mutta joku toinen on saanut jo vastaavaan asiaan vastauksen, miksen siis minäkin saisi?! Joskus Pyhä Henki tuo mieleen jonkun ihmisen ja kun ottaessani yhteyttä huomaan sen yhteydenoton olleen tärkeä. Tai joku on yhteydenotollaan rohkaissut minua. Olet varmaan itsekin kokenut tätä? Emme olekaan yksin vaan olemme seurakuntaperheenä rohkaisemassa ja kantamassa toinen toistamme. Porukalla mennään!
Ketä tänään voisin rohkaista?
Tiina