Tämä luku päästelee suorasukaista tekstiä kansan hengellisestä tilasta. Eipä taida kovin kauas osua nykyajastakaan. Riettaus on nykyäänkin kovin muodikasta, kuin kunniakasta rohkeutta. Tässä Hoosean luvussa todetaan, että papit hyötyivät, kun kansa kävi uhraamassa syntiensä takia. Papithan saivat toimeentulonsa uhreista (8). Oma hyöty saattoi vinouttaa myös pappien opetuksen. Millaiset menetelmät nykyisin ovat näitä vippaskonsteja, joilla syyllisyyttä koetetaan poistaa ja ketkähän ovat hyötyjiä? Todellinen lääke syyllisyyteen on Jeesuksen veri. Se pudistaa tänäänkin.
Paavali väittää käyttävänsä yksinkertaista kieltä (19). Suomeksi käännettynä tämä ei silti ihan helppoa luettavaa ole. Opetus on syvällistä synnin ja armon suhteen selvittelyä. Johtopäätös on jakeessa 23: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Paras lahja ikinä. Aamen.
Pirkko