Hoosean kirjan teksti nostaa esille kuinka henkilökohtaisesti Jumala suhtautuu omiinsa. Tässä tapauksessa siis Israelin kansaan. Kun he hylkäsivät hänet ja palvoivat muita jumalia, se on Jumalalle kuin aviorikos. Jumala tarjosi huolenpitoa ja rakkautta ja he torjuivat hänet lupauksistaan huolimatta. Koska se oli väärin, sillä oli myös seuraukset. Samat asiat pätevät meihinkin. Voimme tämän läpi nähdä Jumalan sitoutumisen lujuuden ja halun olla omiensa kanssa. Jumala haluaa siis olla aktiivisesti mukana meidänkin elämässämme.
Roomalaiskirjeessä Paavali ottaa esille kuinka juutalaiset ja pakanat tarvitsevat yhtä lailla Kristusta pelastuakseen. (Käsite ”pakanat” sisältää meidätkin, sillä juutalaisuuden näkökulmasta olemme pakanoita, kun emme ole kääntyneet juutalaisuuteen emmekä noudata heidän puhtausmääräyksiään.) Pelastuminen ei ole kertatapahtuma, vaan meidän on myös pysyttävä Kristuksessa. Itse koen oksa -vertauksen rauhoittavana. Oksa ei toimi itsenäisesti, vaan puu kannattelee ja ravitsee sitä. Samoin mekin saamme olla Jumalan varassa ja ravitsemina. Annan vain Jumalalle luvan toimia kauttani ja pyrin seuraamaan häntä.
Anna