Edellisten päivien kommentit kirjoitin jo ennen korona -rajoitteita. Lyhyessä ajassa arki on muuttunut paljon. Joelin kirjassa kerrotaan lähestyvistä koettelemuksista tilanteessa, jossa arki ei ole vielä muuttunut. Nyt voin ymmärtää kuinka vaikeaa israelilaisten oli uskoa profeetan sanoja. Harva meistäkään olisi muutama viikko sitten uskonut sitä, miten paljon asiat muuttuvat. ”Sinua, Herra, minä huudan” sanoo Joel. Samalla tavoin mekin voimme niin hyvinä kuin huonoina päivinä turvata Herraan.
Viime sunnutaina Jukka puhui nettikirkossa Paavalin lähetysmatkasta. Paavalin tekemän työn johdosta myös Korinttiin syntyi seurakunta, jolle Paavali lähetti tämän kirjeen. Paavali kuvaa alussa sekä itseään että seurakuntaa Jumalan kutsumiksi. On tärkeää tiedostaa oma identiteetti ja se mikä yhdistää meitä toisiimme. Näin vaalimme keskinäistä yhteyttä. Paavalikin piti yllä yhteyttä korinttilaisiin, vaikka oli fyysisesti kaukana. On lohduttavaa kuulla, että myös ensimmäiset kristityt kiistelivät keskenään. Silti heidän keskellään evankeliumi levisi ja tapahtui ihmeitä. Meidän voimamme on Jumalassa. Itse, omassa voimassamme emme voi toteuttaa Jumalan tahtoa, vaan Henki tekee työn. Meidän inhimillisyytemme tuo esille sen, ettei voima ole meissä vaan Jumalassa. Nytkin tämän vaikean tilanteen keskellä meidän ei tarvitse omassa voimassa olla ”pyhiä”. Sen sijaan saamme olla ihan tavallisia ihmisiä virheinemme ja omituisuuksinemme. Tärkeää on vain, että meillä on yhteys Jumalaan. Sitä voimme tarjota toisillekin.
Siunausta ja Jumalan läsnäoloa tähänkin päivään sinulle. Hän pitää sinusta huolen!
Anna