Aam. 7, 1. Kor. 11

Aam. 7

Tässä luvussa on kolme näkyä, joista kahdesta tiedetään, että ne eivät toteutuneet. Aamos nimittäin rukoili kansansa puolesta ja sanotaan, että Jumala katui ja perui odotettavissa olevat kauheudet. Minusta tämä opettaa meille paljonkin profetian merkityksestä. Usein se on kutsu parannukseen, mutta se on myös kutsu rukoukseen. Jumala ei lähetä profetiaa tyydyttääkseen meidän tiedonjanoamme, vaan Hän haluaa tehdä meistä työtovereitaan.

Aamos joutui puheittensa vuoksi kuninkaan epäsuosioon. Jerobeam oli perustanut Beteliin Jerusalemin temppelin kilpailijan. Hän ei halunnut olla riippuvainen Juudasta. Hän ei  myöskään halunnut olla riippuvainen Herrasta ja Betelissä palvottiin härkäpatsasta. Ymmärtääkseni Jerobeam onnistui näissä hankkeissaan, mutta lopulta hänen valitsemansa tie vei tuhoon. Aamoksen kirja osoittaa, että häntä kyllä varoitettiin, mutta hän ei halunnut kuunnella. Rukoilen meille vastaanottavaisempaa mieltä.

1. Kor. 11

Paavali antaa ohjeita kokoontumisia varten. Puhutaan pään peittämisestä ja ehtoollisen vietosta. Mitä tulee tuohon edelliseen, niin on todettava että nykyään tuota tapaa noudatetaan yleisesti vain ns. perinteisissä kirkkokunnissa, jos niissäkään. Ajat ovat muuttuneet,  tätäkään lausetta ei nykyään moni mukisematta allekirjoittaisi: ”Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi”.  Vaikka minulla on siis tämän tekstin kanssa vaikeuksia, silti minusta tuntuu, että sitä kannattaa kuunnella.  Ajattelen, että esimerkiksi ”luonto” merkitsee tässä sitä mitä sen ajan ihmiset ajattelivat ”luonnostaan”. Jos seurakunnassa olisi toimittu tätä vaistomaisesti oikealta tuntuvaa tapaa vastaan, niin juopa seurakunnan ja muun yhteiskunnan välillä olisi tarpeettomasti kasvanut.

Kuvaus Korintin seurakunnan ehtoollisen vietosta tuntuu hurjalta: ”toinen on nälissään ja toinen juovuksissa”.  Kuten Paavali kertoo, niin kyse on tässä kuulopuheista. Voi siis olla, että asiaa on liioiteltu.  Tässä ei voi olla miettimättä sitä, miten eri tavalla nykyään vietetään ehtoollista. Jos siihen aikaan homma saattoi mennä överiksi mässäilyksi, niin tuntuu että itse olemme menneet minimalismissamme toiseen ääripäähän. Meidän tavassamme kyllä selkeästi korostuu ajatus siitä, että kyse on aivan erityisestä Jeesuksen asettamasta ateriasta. Myös yhteys korostuu, mutta jakamisen kanssa on vähän niin ja näin. 

Kaikkinensa päivän teksti kehottaa meitä yhteyteen, Tämä on hyvä rukousaihe tänään.

Marko