Edellisen luvun lopussa oleva näky luotilangasta ja tämän luvun alussa oleva näky kypsistä hedelmistä liittyvät yhteen. Luotilankaa käytettiin siihen, että rakennuksilla saatiin seinät suoraan. Jotain oli siis Israelissa pahasti vinossa. Ja hedelmät kertoivat, että aika oli nyt kypsä ja asialle tullaan kohta tekemään jotain.
Aamoksen kirjan sanoma tulevasta onnettomuudesta ja tuomiosta on raskasta luettavaa. Tiedämme, että sen kovat sanat toteutuivat myöhemmin aika tavalla kirjaimellisesti. Olen kuitenkin edelleenkin sitä mieltä, että kyseessä ei ollut mikään uutiskatsaus tulevaisuudesta. Tarkoitus oli varoittaa ihmisiä ja kutsua heitä takaisin Jumalan luo.
Aamos myös profetoi siitä, että tulee aika, jolloin ihmisillä on Jumalan sanan nälkä. Tämän voi käsittää monella tavalla, mutta ajattelen, että yksi mahdollisuus tulkita tätä on se, että siinä vaiheessa Israelissa ei ollut enää profeettoja. Ihmisillä ei ollut ketään, jolta pyytää ohjausta elämänsä ongelmiin. On huomattava, että siihen aikaan lukutaito oli harvinainen, kirjojen omistamisesta puhumattakaan, joten ihmisillä oli vaikea hankkia tietoa omin päin. He olivat sen varassa, mitä joku toinen heille kertoi ja opetti. Synagogiakaan ei tainnut siinä vaiheessa vielä olla, joten vaihtoehtoja oli harvassa. Vaikka profeettoja oli ollut joskus raskasta kuunnella, niin ilman heitä he olivat täysin tyhjän päällä. Tämän ajatuksen äärellä muistuttelin mieleeni Jeesuksen sanoja kuulemisesta. On tärkeää, että otamme Jumalan puhetta vastaan niin, että se saa kasvaa meissä hedelmää.
Meidän ja Aamoksen aikalaisten tilanteet eroavat siinä, että emme ole Jumalan sanan kuulemisessa toisten ihmisten varassa. Paavalin opetus armolahjoista on virkistävä tuulahdus Vanhan Testamentin synkkien tunnelmien jälkeen. Paavali haluaa, että korinttilaiset tietävät Pyhän Hengen lahjoista. Tämähän tapahtuu juuri sen jälkeen, kun hän oli moittinut heitä jakaantumisesta puolueisiin ja väärästä tavasta viettää ehtoollista. Aamoksen sanoja käyttääkseni heillä oli Jumalan sanan nälkä. Tämä ilmaushan on meidän puheessamme usein positiivissävyinen, mutta tässä tilanteessa kyse on puutostilasta. Hengellinen aliravitsemustila paljastui heidän käytöksestään ja asenteistaan. Korinttilaiset tarvitsivat ohjausta ja sen vuoksi armolahjat olivat välttämättömiä. Armolahjat sanana saattaa siis johtaa meitä hieman harhaan. Ne toki ovat ”lahjoja”, eli ne annetaan meille ilmaiseksi, eivätkä ne kerro saajan hengellisestä tilasta. Mutta kuten Korinttilaiskirjeen asiayhteys kertoo, ne eivät ole mitään kivoja lisiä, jotka tekevät elämästämme jännittävämpää. Ne ovat korvaamaton osa seurakuntaelämää ja niitä tarvitaan erityisesti silloin, kun tilanne on vaikea, kuten Korintissa oli.
Korinttilaisilla oli taipumusta jakaantua kuppikuntiin. Kenties juuri tästä syystä Paavali korostaa armolahjojen ja palvelutehtävien moninaisuutta. Tämä merkitsee sitä, että kaikki ovat tarpeellisia ja myös sitä, että kukaan ei pärjää yksin. Kun erilaiset ja eritaustaiset ihmiset palvelevat toinen toisiaan, voi tapahtua suuria asioita. Tätä mekin tarvitsemme tässä ja nyt. Rukoillaan siis yhdessä, että Pyhän Hengen lahjat saisivat tilaa ja voisivat toimia vapaasti meidän seurakunnassamme.
Marko