Maallinen majamme rapistuu joka päivä vaikka emme sitä haluaisikaan. Rappeutuminen alkaa kuulemma kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen, joten siitä saakka meitä riisutaan kohtaamaan rajallisuutemme. Nyt tässä pandemia-ajassa tämä teema ja kuolema on läsnä päivittäin jokaisessa uutislähetyksessä, kun tilastoja kuolleista luetaan. Se saa varmaan aikaan mielen järkkymistä ja ehkä myös kaipuuta Jumalan puoleen ja jumalanpelkoa sekä uskovissa että ei uskovissa. Itsekin huomaan, että alun välinpitämättömyys on jo vaihtunut huoleen. Vaikka jatkuvaa tilanteen seuraamista olen ryhtynyt jo välttelemään, pandemia on asettunut taloksi! Luvussa meitä kuitenkin muistutetaan, että Jumalalla on meitä varten taivaassa ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Voimme olla turvallisella mielellä.
Riittävän hyvä syy tähän turvallisuuteen on luvun loppupuolen ilosanoma, jossa kerrotaan Jumalan aikaan saamasta sovinnosta Kristuksen välityksellä. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan (18-19).
Erityiseksi tämän sovinnon tekee, että Jumala on uskonut meille sovituksen viran. Elämällämme on tärkeä tehtävä ja tarkoitus! Saamme olla Jumalan työtovereina ja Kristuksen lähettiläinä mukana maailman lähetyksessä jakamassa ilosanomaa lähellä ja kaukana.
Juha