Sak. 8, Luuk. 3

Sak. 8 Luuk. 3


Tuntuisiko sinusta rohkaisevalta kuulla, että vaikeiden aikojen jälkeen koittavat seesteiset ajat, joilloin aurinko paistaa ja elämäsi on merkkinä Jumalan siunauksesta monille ihmisille? Sillä tavoin Jumala puhuu nyt myös meille profeetta Sakarjan kautta:

“Niin kuin te — olette olleet — merkkinä minun kirouksestani, niin te tulette olemaan merkkinä minun siunauksestani, kun minä olen pelastanut teidät. Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne!” (Sak. 8:13)

Näin Jumala rohkaisi Israeliin palannutta pakolaisten pientä joukkoa, joka aloitti kotiensa ja maansa jälleenrakennuksen. Ihmisten usko parempaan oli  koetuksella, sillä työ edistyi hitaasti ja vaivalloisesti. Israelin kansan omahyväisyys ja itseriittoisuus oli riisuttu pitkinä pakkosiirtolaisuuden vuosina.

Johannes Kastajan opetus viilsi syntyperänsä kautta Jumalan valituksi kansaksi itsensä kokevien juutalaisten itsetuntoon (Luuk. 3). Onpa syntyperämme tai kulttuurinen tai taloudellinen perintömme kuinka erinomainen tahansa, Jumalan edessä olemme auttamattoman köyhiä ilman Jeesusta.

Pyydetään Jeesusta puhdistamaan meidät ja täyttämään meidät Pyhällä Hengellä. Pyhän Hengen kautta voimme omalla paikallamme toteuttamaan Sakarjan kehotusta puhua totta, jakaa oikeutta totuuden mukaan ja karttaa kaikkea vääryyttä (Sak. 8:16–17). Pyhä Henki saa meidät avautumaan ulospäin ja huolehtimaan myös toisista omista ongelmistamme huolimatta.

Heli