Pakkosiirtolaisuudesta palanneet juutalaiset olivat nöyrää naista ja miestä. Siitä huolimatta heidän elämässään hallitsivat omatekoiset “kotijumalat”, joista ei ollut paimentamaan ja auttamaan ihmisiä. Jumala muistuttaa meitäkin siitä, että todellisen avun ja rauhan lähde on yksi Herra ja yksi Jumala, joka hallitsee kaikkea (Ef. 4:5).
Jos meidän pitää valita, miten aikamme käytämme ja keiden parissa, Jeesuksen ohje on hyvä: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat” (Luuk. 5:31). Toinen Luukkaan evankeliumin 5. luvussa minua puhutteleva asia on Jeesuksen asettama tärkeysjärjestys halvaantuneen miehen kohdalla (j. 17–26). Syntien anteeksisaaminen ja rauha Jumalan kanssa on ykkösasia, kaikkein tärkein ja kestävin “saavutus” ihmisten elämässä. Fyysinen paraneminen tulee järjestyksessä vasta sen jälkeen ja se on aina hetken kestävää. Joskus uskomme esteeksi tulevat vastaamattomat rukoukset ja sairaudet, joita Jumala ei paranna. Joskus joudumme jopa luopumaan rakkaistamme, vaikka heidän aikansa lähteä ei vielä olisi kaike järjen mukaan. Silloinkin lohduttaa Jeesuksen suurin lahja: “Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi.” (j. 20).
Heli