Sak. 12, Luuk. 7

Sak. 12 Luuk. 7

Sadanpäällikön usko perustui häneen omaan kokemukseensa: “Käske, niin palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle:

‘Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ‘Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ‘Tee tämä’, niin hän tekee.” (Luuk 7:7–8).

Sadanpäällikkö ymmärsi, että jolla on valta, sen sanaa uskotaan. Hän ymmärsi, että Jeesuksella oli sellainen valta.

Myös Johannes Kastajan kysymys Jeesukselle perustui hänen omaan kokemukseensa:

“Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?” (Luuk. 7:19).

Kysymyksessä voi kuulla jopa epäilystä siitä, oliko Johanneksen työ ollut vaivan arvoista. Oliko Jeesus todella se mies, johon kaikki Messias-profetiat vuosisatojen ajan viittasivat ja johon myös Johanneksen koko elämä liittyi? Johannes oli syntymästään saakka ollut erityinen lapsi, elänyt erakkona ja valmistautunut tehtäväänsä. Sen jälkeen hän oli kiertänyt ympäriinsä julistamassa ihmisille parannuksen tekoa. Kun Jeesus aloitti julkisen työnsä Johanneksen tehtävä alkoi olla suoritettu.

Jeesus kuuli sekä sadanpäällikön että Johannes Kastajan kysymykset ja vastasi niihin. Sadanpäällikön kohdalla Jeesuksen ei tarvinnut lähettää sanaa, teko puhui puolestaan.

Kutsumuksensa kuluttamalle Johannes Kastajalle Jeesus lähetti henkilökohtaisen viestin: “Menkää ja kertokaa mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.” (Luuk. 7:22–23).

Jeesus tuntee ja ymmärtää, mitä me tarvitsemme. Hän kohtaa meidät meidän tavallamme. Rukoillaan, että me puolestamme voisimme tuoda ihmisille Jeesuksen sanoja, kosketusta ja tekoja.

Heli