Nooa odotteli perheineen arkissa. Tulevaisuus on varmaan mietityttänyt perhettä. Miten nyt aletaan elää, johonkinhan tämä vaihe päättyy, millaistakohan maan päällä on, selviydytäänkö entisillä tavoilla? Mitä kaikkea siellä lienevät pohtineet? Ainoastaan Nooalla oli kertomuksen mukaan kokemus siitä, että Jumala puhui. Viimein Jumala sitten puhui (jae 16) ja tuli kehotus lähteä arkista ja ottaa perhekunta mukaan. Lopuksi on Jumalan lupaus (jae 22): ” Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” Meille tuttuja asioita, Jumalan lupaamina.
Jeesusta vahdittin, urkittiin ja hänelle asetettiin kysymyksiä, joihin hänen toivottiin kompastuvan. Ei onnistuttu. Jeesus esittää vastakysymyksen Daavidin pojasta ja Daavidin Herrasta (jakeet 41-44). Pohdin lukiessani, millainen vastaus olisi. Mitä sinä vastaisit?
Pirkko