1. Moos. 14, Fil. 2

1. Moos. 14 Fil. 2

Tämä sota, jonka seurauksena Loot joutui väkensä kanssa vangeiksi, on ensimmäinen sota, joka Raamatussa mainitaan. Maailmanpolitiikka on aina vaikuttanut ihmisiin ja Jumala on johdattanut kautta aikojen omiaan sen pyörteissä. Ihmettelen Abramin rohkeutta kun hän lähti pelastamaan Lootia. Hän riskeerasi itsensä ja väkensä. Toisaalta hän suunnitteli hyökkäyksensä hyvin eikä tavoitellut rikkauksia itselleen. Taistelun jälkeen hän antoi kymmenykset Melkisedekille, joka on Jumalan pappi, mutta jonka pappeuden taustasta ei kerrota enempää. Hän ei ollut pappissukua, sillä Israelin kansa periytyi Abrahamin jälkeläisistä. Melkisedek on sekä pappi että kuningas. Jeesuksesta sanotaan myöhemmin, että hänen pappeutensa on Melkisedekin pappeutta. Itse en tätä täysin ymmärrä, mutta sen ymärrän, että Jumala kohtasi Abramin tuolloin ja antaessaan kymmenykset Melkisedekille, Abram antoi kunnian voitosta Jumalalle. Itse ajattelen, että antaessani omastani Jumalan kunniaksi, annan Jumalalle kunnian siitä, että hän huolehtii minusta. Omaisuuteni ei kuulu minulle, vaan Jumalalle. Kuulin jostain osuvan vertauksen, että kun Raamatussa sanotaan että palvelen Jumalaa ”koko voimallani” se sisältää myös merkityksen ”rahavaroillani” tai lompakollani.

Filippiläiskirjeessä minua puhuttelee Paavalin suhtautuminen Epafroditokseen. Arvelen, että Epafroditos koki epäonnistuneensa. Hänet oli lähetetty auttamaan Paavalia, mutta jossain vaiheessa hän olikin sairastunut ja ollut taakaksi ja hänet oli lähetettävä takaisin. Seurakuntakin saattoi nähdä hänet epäonnistujana, minkä vuoksi Paavali haluaa kääntää näkökulman. Jae 29: ”Ottakaa siis hänet Herran palvelijana iloiten vastaan”.  Jumalan silmissä yrittäminenkin on arvokasta. Itse olen lähtenyt lähetystyöhön ja joutunut palaamaan ”epäonnistuneena” monien syiden vuoksi. Paavalin sanat lohduttavat minua, sillä hän näkee yrittämisenkin kunnioituksen arvoisena.

Anna