Minusta on todella surullista, kuinka heti kohdattuaan Jumalan ja saatuaan lupauksen jälkeläisistä, Abram ottaa sivuvaimon saadakseen jälkeläisen. Meille kristityillekin on ikävä kyllä tuttua, että ottaa omiin käsiin ratkaisut, kun ei näe, että ne voisivat toteutua muutoin. Tuo ratkaisu toi paljon tuskaa Abramin perheeseen. Jos Abram olisi luottanut siihen, että Jumalalle asiat ovat mahdollisia (ja että yksi vaimo riittää), asiat olisivat menneet toisin. Myöhemmin saamme lukea, että kaikesta huolimatta Jumalan Abramille antama lupaus periytyi juuri Iisakille, Sarain pojalle. Jumala piti kiinni omasta lupauksestaan silloinkin, kun Abram oli jo ratkaissut jälkeläisen saamisen omalla tavallaan. Onneksi Jumala on edelleen sama. Hän ohjaa meitä silloinkin kun olemme tehneet vääriä ratkaisuja. Hän on uskollinen ja hyvä.
Filippiläiskirjeessä on yksi minulle rakkaista Raamatun paikoista, jakeet 6-7: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Tässä ei luvata että saamme kaiken mitä uskomme tarvitsevamme. Sen sijaan meille luvataan, että Jumala itse varjelee meidät niin, että pysymme kaikissa olosuhteissa Jumalan omina. Tällöin saamme sen mikä on oikeasti tärkeää: pelastuksen! Olen itse kokenut tämän paikan todeksi monia kertoja. Kun olen sairastanut, en ole saanut terveyttä, vaan sisäisen rauhan. Kun minua nuorena vasta uskoon tulleena syrjittiin ja kiusattiin uskoni tähden, sain kokea Jumalan olevan ihan lähellä ja vahvistavan. Olin tuolloin täynnä iloa ja rakkautta, vaikka välillä itkinkin olosuhteiden vuoksi. Kun menetin omaisuuteni ja jouduin luopumaan kutsumuksestani, uskoni kesti. Tärkeää on, että Jumala ei ole kutsunut meitä kestämään yksin, vaan kantamaan toinen toistamme. Tässä luvussa se on konkreettista. Paavali on saanut Filippin seurakunnalta käytännön apua, mutta hänelle tärkeintä on ollut rinnalla kulkeminen ja yhteys. Itsekin tiedän sen. Ei muistoissa lämmitä se, että sai tarvitsemansa tavaran tai avun, vaan muisto ihmisestä, joka välitti niin että auttoi.
Anna